Matka, jolla kaikki meni pieleen

Täällä sitä istutaan taas takaisin kotisohvalla, Finrexin muki kädessä ja nenäliinapaketti vieressä. Perinteinen reissuflunssa tuli siis napattua, joka paluumatkalla tuntui vain yltyvän. Postauksen otsikko ei liity tähän olotilaan, eikä oikeastaan muuhun kuin lomamme ensimmäiseen varsinaiseen matkustuspäivään, jolloin oikeasti kaikki mahdollinen mikä voi mennä, meni pieleen.

Meidän lomamatkamme oli määrä startata 16.2. klo 07:35 lennolla Helsingistä Pariisiin. Ja niin starttasikin! Mutta seisahtui yhtä nopeaa kuin alkoikin. Lentokoneemme oli lähtövalmiina ja lipunut jo portiltaan pois, kun koneen kapteeni kuulutti, että matkaamme tulee pieni viivästys, sillä lentokoneesta poistetaan kaksi matkustajaa. No siinä me odottelimme, että paikalle rullasi portaat ja nämä "häiriköivät" kanssamatkustajat poistettiin. Heittomerkeissä siksi, että he istuivat vain muutamaa riviä meitä edellä, emmekä me (tai heidän edessään istunut) ollut huomannut mitään. Sitten tuli seuraava kuulutus, että matkustajilla onkin ruumassa kaksi laukkua, ja joudumme odottamaan, että nämäkin vielä otetaan koneesta pois. Pääsimme vihdoin matkaan kohti Pariisia reilun tuntia myöhässä, jossa meillä piti alunperin olla 1h 50min vaihtoaika. No nyt aika oli supistunut alle tuntiin. 

Tässä vaiheessa olin vielä aivan rauhallisin mielin. Meillä oli vuorokausi aikaa ehtiä Miamiin ennen kuin risteilymme lähtisi. Olin jo tarkistanut että Pariisista lähtisi myös iltapäivällä toinen lento Miamiin jos tältä alkuperäiseltä myöhästyisimme. Kaikki sujuisi varmasti hyvin. Siinä vaiheessa kun tuli kuulutus, että lennolla on 55 henkilöä menossa samaan Miamin koneeseen, olin ihan varma, että Miamin kone odottaisi Pariisissa meitä, sillä olisihan se hullua jättää noin moni koneesta pois ja reitittää uudestaan. Lentokoneessa kuulutettiin myös, että kun saavumme Pariisiin on portilla maahenkilökuntaa heti meitä vastassa, ohjaamassa tilannetta. Kaikki hyvin siis.

Kunnes saavumme Pariisiin ja ulos koneesta. Vastassa ei ole ketään. Lentomme Miamiin lähtisi toisesta terminaalista, joten aikaa odotteluun ei ollut. Ei muuta kuin jalat alle ja juoksuksi. Juoksimme ulkona, sisällä, turvatarkastuksessa, olin aivan läkähdyksissä ja olimme jo hyvin lähellä Miamin koneen porttia, kun eräs henkilökunnasta kysyy olemmeko Finnairin lennolta menossa Miamin koneeseen? Juu, ollaan! Joo, ei teitä enää oteta koneeseen. Ei oteta?!

Ei otettu ei. Vaikka kone oli edelleen portilla, ja tämä henkilökunnan jäsen juuri saatteli jotain herraa kyseiseen koneeseen toiselta lennolta. Hänet siis otettiin tuolle lennolle, meitä ei. Aikaa koneen lähtöön oli yli puolituntia. Lopulta kyseinen American Airlinesin kone lähti Miamiin 55 paikkaa tyhjillään. Etuajassa. Tuo pariskunnan poisto koneesta Helsingin päässä aiheutti siis sen, että 55 henkilöä myöhästyi jatkolennoltaan. Me ja muutama muu paikalle jo ehtinyt suomalainen oltiin siinä suu auki, että mitäs sitten. AA:n henkilökunta oli todella koppavaa ja he näyttivät vain nauttivan tilanteesta, että "myöhästyimme". Saimme ohjeen palata takaisin siihen terminaaliin, jonne olimme alunperin laskeutunutkin, sillä Finnairin tiski oli siellä. Iltapäivällä tosiaan lähtisi uusi lento, mutta siihen ei mahtuisi kaikki 55. Ja meidänhän oli tuolle lennolle mahduttava, koska risteilymme lähtisi seuraavana päivänä.

Ei kun juoksuksi. Juoksu Finnairin tiskille niin nopeaa kuin mahdollista. Tässä välissä puhelimeemme piippasi jo tekstiviesti, että teille on järjestetty uusi lento huomiselle. Huomisen lennolla emme enää risteilylle ehtisi. Saavuimme Finnairin tiskille, jossa onneksi oli kaksi suomea puhuvaa virkailijaa. Huomattavasti helpompi stressissä selittää asioita suomeksi, kuin alkaa sönköttämään englantia. Perässämme saapui toinenkin pariskunta, heillä oli sama tilanne kuin meillä, heilläkin lähtisi risteily seuraavana päivänä. Selitimme tilanteen, että meidän on pakko päästä iltapäivän koneeseen, koska emme muuten ehtisi enää risteilylle. Saimme kuulla, että lapsiperheet oli saaneet suoraan paikat iltapäivän koneeseen ja muu porukka oli jaettu joko iltapäivän tai huomisen koneeseen. Olin tästä jo ihan raivona, sillä miksi ihmeessä jaetaan ihmiset koneisiin ilman kysymättä heidän jatkoyhteyksistä Miamin päässä? Meille kun oli eriarvoisen tärkeää olla Miamissa juuri sinä päivänä, jotta ehdimme seuraavana päivänä risteilylle. Jos matkakohteemme olisikin ollut vain Miami, olisi ollut huomattavasti paljon enemmän ok viettää päivä Pariisissa Finnairin kustantamana ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä, vaikka toki harmittavaa sekin olisi ollut. Annoimme virkailijalle passimme, kuten antoi myös takana tuleva pariskunta, ja Finnairin virkailija sanoi laittavansa meidät Air Francen iltapäivän koneeseen. Huh! Jostain syystä virkailija laittoi kuitenkin meidän jälkeen tiskille tulleen pariskunnan koneeseen ensin. Meidän kohdalla koneeseen tulikin sitten joku error, ja kysyimmekin, että johtuuko tämä siitä, että heidät laitettiin ensin. Ei johdu, kuului vastaus. Selvisi kuitenkin pian, että johtuipa hyvinkin, sillä tuo pariskunta, joka meidän jälkeen tuli, sai suoraan istumapaikat iltapäivän koneeseen, mutta me saimme liput ilman paikkoja. Joutuisimme siis menemään portille jonottamaan jäisikö meille paikkoja. Portilla odotellessa katsoimme kuinka moni muu suomalainen, myös ei-lapsiperheellinen oli saanut paikan koneeseen. Boadingin päätyttyä koneessa oli jäljellä enää yksi paikka, eli oli selvää, ettemme me tuohon koneeseen tulisi pääsemään.

Tässä vaiheessa olin aivan murtunut. Tulisimme varmasti myöhästymään risteilyltämme, koska huomisen kone saapuisi Miamiin risteilyn jo lähdettyä. Air Francen virkailija huomasi ahdinkomme ja vei meidät heidän tiskilleen, jossa työntekijä alkoi etsiä meille jatkoyhteyttä, jolla voisimme vielä ehtiä risteilylle. Puolentoista tunnin päästä lähtisi kone Atlantaan, josta yhteys Miamiin olisi helppo, mutta laukkumme ei ehtisi enää mukaan, joten emme saaneet paikkoja siihen. Lopulta asiaa oli selvittämässä tiskin takana viisi virkailijaa ja mieheni oli samaan aikaan koko ajan puhelimitse yhteydessä ristelyfirmaan, että pystyykö laivaan nousemaan myöhemmin San Juanista, jos myöhästymme Miamista (ei pysty) ja milloin ihan viimeistään meidän tulee olla terminaalissa, jotta meidät vielä otetaan laivaan. Virkailijat selvittivät asiaa noin puolitoista tuntia ja lopulta käsissämme oli liput Air Francelle Pariisi - New York ja seuraavana aamuna Deltalla New York - Miami. Jos kaikki menee hyvin, olisimme Miamissa aamulla klo 11:35 ja laivalla meidän tulisi olla 13:30. Eli ihan turhan paljoa aikaa ei olisi, mutta mahdollisuus ehtiä kuitenkin. 

Kun istuimme koneeseen kohti New Yorkia, oli fiilikset paremmat kuin Pariisin päässä jäätyämme koneesta ulos. Meillä oli vielä mahdollisuus ehtiä! New Yorkissa vastoinkäymiset jatkuivat, sillä matkalaukkumme joiden piti ehtiä lennolle, eivät olleet tulleet. Saimme ohjeen tehdä reklamaation varsinaisessa määränpäässämme, eli Miamissa. Nyt pohdimme, että mitäs sitä sitten. Tällä kertaa olimme olleet liian luottavaisia, emmekä olleet pakanneet käsitavaroihin mitään oleellista, kuten vaikkapa uimapukuja ja aurinkolaseja. Vaikka ehtisimmekin laivaan, emme saisi tavaroita millään mukaamme. Sainkin idean, että googlaan äkkiä New Yorkin lentokentän läheltä jonku ostarin, josta ehdimme käydä ostamassa edes jotain vaatetta reissuun. Minulla kun oli jalassa urheilutrikoot ja miehelläni collegehousut, jotka tuskin laivan ravintoloiden smart casual pukukoodia täyttävät. Kymmenen minuutin ajomatkan päästä löytyikin ostari, joka olisi vielä tunnin auki! Äkkiä taksiin ja sinne. Ensimmäiseen kauppaan sisään (H&M) ja sovittamatta mukaan joku mekko, toppi ja alusvaatteita ja kohti seuraavaa kauppaa. Mutta saimmekin huomata, että kaupoista laskettiin jo portteja alas ja ostari sulkeutuikin puolta tuntia ilmoitettua aiemmin. Argh! No mutta, olimme saaneet mukaamme edes jotain.

Ajoimme takaisin lentokentälle ja päätimme mennä yöksi terminaaliin odottelemaan aamun lentoamme. Mutta sepä ei lentokentälle sopinutkaan, vaan he käskivät mennä hotelliin. Tämä voisi jonku mielestä kuulostaa kivalta, mutta minua se lähinnä ahdisti, sillä en halunnut ottaa mitään riskiä, että jäisimme aamun lennolta. Varasimme kuitenkin huoneen läheisestä lentokenttähotellista ja menimme hetkeksi lepäämään. Sain nukutta pari tuntia hyvin katkonaista unta ja sen jälkeen makoilin sängyssä ja kirjoitin jo valmiiksi asiakaspalautetta Finnairille, jonka kaikesta tästä sotkusta aioin lähettää.

Lähdimme takaisin lentokentälle hyvissa ajoin ja onneksemme huomasimme, että Miamin koneemme oli valmiina portilla. Eli jos kaikki vain suinkin menee hyvin, tulemme ehtimään laivaan. Lento lähti ajallaan ja kaikki meni hyvin. Miamin päässä menin samantien kysymään laukkujemme perään, ja saimme kuulla, että laukkumme ovat yhä Pariisissa American Airlinesin hallussa. Laukut heille näköjään kelpasi, mutta matkustajat ei. Deltan virkailija oli super mukava ja sanoi, että yrittää saada meille laukut laivaan San Juanista, eli maanataina, kun nyt oli lauantai. En ollut edes ajatellut, että se voisi olla mahdollista! Kun laukkuasia oli hoidettu eteenpäin, hyppäsimme taksiin ja ajoimme suoraa tietä sataman terminaaliin, ja vaikka kiirettä ei enää varsinaisesti ollutkaan, menimme puolijuoksua aina laivaan ja hyttiimme saakka. JES, ME EHDITTIIN!!! 

Fiilis kun ehdimme laivaan oli niin huikea kaiken sen juoksemisen ja stressin jälkeen, tavaroista viis. Edelliset 24 tuntia oli olleet ihan kaoottiset. Matkatavaramme saimme lopulta tiistaina St. Martinissa, mutta olimme joutuneet ostamaan laivalta muun muassa shortsit ja aurinkorasvaa ja San Juanista illalliskelpoisia vaatteita, urheiluvaatteita ja niin edelleen, sillä laivamme henkilökunta joka hoiti laukkuasiaamme Deltan kanssa, sanoi pitävänsä varauksellisena sitä, että tavaramme ehtii laivaan St. Martinissa, kun laukuilla oli lentokoneen laskeutumisen jälkeen aikaa enää kaksi ja puoli tuntia aikaa siihen, että laivan portit sulkeutuvat. 

Sellainen alkumatka meillä. En ole kertaakaan aikaisemmin ollut vielä niin onnellinen nähdessäni Miamin lentokoneen ikkunasta, mitä tuona lauantaina ennen puoltapäivää olin! Finnair on saanut tulikivenkatkuisen asiakaspalautteen ja nähtäväksi jää kuinka he hyvittävät kaiken sen stressin, juoksemisen ja mielipahan, jonka heidän lukuisat virheet aiheutti.

Onneksi loppumatkamme sujui sen kummemmin kommelluksitta, mitä nyt Floridassa joku ryttäsi automme takakulman yön aikana parkkihallissa, mutta onneksi meillä oli vakuutus...


16 kommenttia

  1. Ei hemmetti oli kyllä varmasti stressaavaa! Mietin jo valmiiksi, mitä kaikkea teille on voinu sattua, mutta tää oli jotain isompaa, mitä osasinkaan kuvitella! Onneksi kerkesitte kuitenkin risteilylle... Sitten ois ainakin itellä tullu viimestään itku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli kyllä melkoinen show tuo menomatka, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin :)

      Poista
  2. Todella ikävää, että tuollaista sattuu matkalla, jota on varmasti odotettu kauan. Onneksi ehditte kuitenkin laivaan ja saitte lopulta tavarat sinne. Toivottavasti loppumatka sujui hyvin. :) Itse en enää mielelläni vaihda lentoa Pariisissa CDG:llä, koska etäisyydet ovat siellä niin pitkät, kyltit epäselviä ja lentoyhtiötä vaihdettaessa tulee mentyä useamman turvatarkastuksen läpi, joissa kestää.
    - Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki meni lopulta tosi hyvin :) Ja Pariisin lentokenttä ei mielestäni ollut edes läheskään niin paha mitä olin lukenut, ainoastaan tosiaan nuo turvatarkastukset oli ärsyttäviä kun niissä oli ne hihnat niin lyhyitä, mutta niistäkin päästiin aika vauhdilla aina ohi. Me vaihdettiin terminaaleja ihan ongelmitta useasti eikä niihin väleihin mennyt kuin n. 10min..

      Poista
  3. Huh, PAINAJAINEN!! Tuollaiset tilanteet, ja se tunne niissä on jotain ihan kauheaa, symppaan! Olen itse aina aivan romahtamaisen epätoivoissani ja itken koko ajan noissa tilanteissa! :D Mutta hei, me lähdetään parin viikon päästä Thaimaahan lähestulkoon tyystin niillä rahoilla, joita Finskiltä viime syksyn lennon perumisista saatiin... Joten nyt ei enää haittaa ollenkaan, vaikka silloin raivona olinkin! Tsemppiä jatkotoimenpiteisiin, ne sujuivat ainakin meillä moitteetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninnumaaria, toivon todella että meilläkin menisi jatkotoimenpiteet hyvin. Nyt on ainakin kaikki kuitit jo laitettu eteenpäin kaikista kustannuksista :)

      Poista
  4. Tilanne on varmasti ollut stressaava ja kamala, ja ihana etta kuitenkin kerkisitte laivaan!

    Mutta pakko kylla sanoa, etta kovin luottavaisia olette ylipaataan olleet.. tiesitte varmasti ettei laiva odota jos lennot myohastelevat - varsinkin nain talviaikaan lentonne Pariisiin (tai Pariisista) olisi voinut myos hyvinkin olla myohassa reilun tunnin ihan vaikka lumisateen takia (jolloin sita ei muuten korvaa mikaan).. Vajaan kahden tunnin vaihto Pariisissa on melkoinen riski jo muutenkin. Koneeseen ei voi ottaa enaa ihmisia sen jalkeen kun jarjestelmat ovat sulkeutuneet, sikispa tuota pappaa varmaan viela koneeseen talutettiin vaikka teita ei sinne enaa voitu ottaa. Tassa terrorismin valtaamassa maailmassa on turvallista, etta kukaan ei paase koneeseen noin vaan. Vaikka se holmolta tuntuukin nahda kone portilla eika sinne muka enaa paase.

    Monessa siis ihan omaa vikaa, vaikka helppo se on lentoyhtyoiden piikkiin tietty laittaa. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoituksesi on ilmeisesti provosoida tai sitten olet vain, noh, tyhmä? Olin kyllä lukenut, että Pariisin lentokenttä on monen mielestä sekava ja googlaillut riittääkö vaihtoaikamme. Mutta lippumme ostimme suoraan Finnairin sivuilta ja kerta he tuota vaihtoaikaa tarjosivat, niin täytyyhän matkustajan pystyä luottamaan että se riittää, jos se lentoyhtiönkin mukaan on riittävä? Kuten kaikki muutkin 55 Finnairin matkustajaa, jotka tuohon Miamin koneeseen oli menossa. Ja sitäpaitsi olet väärässä, ainakin meidän matkavakuutus korvaa jos myöhästyy jatkoyhteydeltä sääesteen vuoksi.

      Ja mitä Pariisin lentokenttään tulee, niin se ei tässä ollut se ongelma. Vaihdoimme ongelmitta terminaalia 2D -> 2A, ja takaisin 2A -> 2D ja jälleen 2D -> 2E (kauimmat L-portit) ja näihin väleihin meni aina n. 10 minuuttia. Ja totta kai tiesimme ettei laiva odota, siksi meidän lentomme olikin tarkoitus olla perillä Miamissa 22h ennen laivan lähtöä, jotta tuossa on mahdollisuuksia myös uudelleen reititykseen, jos jokin menee pieleen. Ja kyllähän varmaan itsekin ymmärrät, että ei ne järjestelmät olleet sulkeutuneet, jos sinne voitiin vielä yksi 40-50v sanojesi mukainen "pappa" ottaa kyytiin ja he kävelivät käytävällä aivan kaikessa rauhassa... Tiedän kyllä, ettei matkustajia enää oteta kyytiin tietyn rajan jälkeen, mutta se, että AA lähti ajoissa, ja otti kyllä vielä matkustajia muilta lennoilta kyytiin mutta ei meidän, oli uskomatonta. Ja me emme tietenkään jääneet toljottamaan itse siihen, että kone lähti ajoissa, vaan tämän saimme kuulla ihan Finnairin tiskiltä, että AA oli päättänyt lähteä ajoissa vaikka Finski oli pyytänyt odottamaan. Hienoa yhteistyötä allianssissa sanoisin.

      Joten kyllä, erittäin helppo laittaa kaikki lentiyhtiöiden piikkiin, koska omaa vikaa tästä et harmiksesi saa meille laitettua :)

      Poista
  5. Huh! Olipa teillä hurja alku matkalle. Uskomatonta toimintaa kyllä lentoyhtiöltä.
    Toivottavasti saatte tuntuvan hyvityksen.
    Onneksi loppu hyvin ja pääsitte nauttimaan risteilystä:)
    Annu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vauhtia ei tuosta alusta puuttunut! Onneksi tosiaan loppuloma meni oikein mallikkaasti. Ja todellakin tuntuvia hyvityksiä odotellessa!

      Poista
  6. Voi ei, no varmasti oli kyllä aika stressaavaa mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. Mitäköhän se pariskunta joka poistettiin koneesta oli oikein tehnyt? Varsinkin jos kukaan ei huomannut mitään poikkeavaa. Hmmm...

    Vaihdot voi kyllä olla aika painajaismaisia ja itsekin vihaan niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sen kun tietäis! Sillä heidän käytös ei ulospäin mitenkään erikoista ollut, joten ihmettelen miten heitä ei käännytetty jo portilla jos heissä oli jotain outoa. Tais matkustamohenkilökunta ylireagoida...

      Poista
  7. Kuulostipa tämä teidän matka hurjan tutulle.
    Meidän Miamista lähtenyt risteily meinasi kokea saman kohtalon. Meillä vain miehen työkaveri viime hetkellä aukaisi suunsa ja kertoi, ettei New Yorkissa 1h 50 min vaihto tule mitenkään onnistumaan. Finnair oli siis myynyt ja reitittänyt meidän lennot Oulu-Helsinki-New York- Miami ja todellakin alle kahden tunnin vaihdolla New Yorkissa. Siinä matkaa edellisenä päivänä 2h oltiin puhelimessa finskin asiakaspalvelun kanssa ja saatiin kuin saatiinkin reititettyä lennot uusiksi, kuitenkin Lontoon ja Philadelphian kautta. Phillyssä yötä ja aamulla Miamiin.
    No ne muut 30 suomalaista eivät olleet niin onnekkaita, he olivat sitten nukkuneet New Yorkissa terminaalissa jännittäen mahtuvatko lennolle Miamiin aamulla ja ehtivätkö ollenkaan laivaan. Matkatavaratkin he saivat Sint Maartenilla vasta.
    Uskomatonta, että näitä hulluja reitityksiä edes myydään.
    Että minun mielestä on turha muuta syyttä kuin Finnairia, vaikka täällä joku halusi trollata tai provosoida. Aikaisemmin olen jäänyt kolmesti Finnairin jatkolennolta, kun ovat myyneet liian tiukan vaihdon. Aina se on poissa lomapäivistä ja aiheuttaa turhaa mielipahaa ja stressiä.

    VastaaPoista
  8. Huh mikä stressi tuli jo pelkästään lukiessa! Ihanaa että kuitenkin pääsitte risteilylle! :)

    VastaaPoista
  9. No huh huh, nyt meni kyllä kaikki pieleen mikä voi vaan pieleen mennä. Saitko jo Finnairilta vastausta?

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät kovasti päivääni! Otan ilolla vastaan sekä risut että ruusut! :)

INSTAGRAM @LINDAKAUP

© Lindsay's Diaries. Design by Fearne.