Päivä jolloin minusta tuli rouva

Pian olen ollut rouva puoli vuotta. Rouva. En tykkää tuosta sanasta, vaikka se avioitunutta naista kuvastaakin, mutta se kuulostaa jotenkin vanhalta. No, oli miten oli. Hääpostauksia on toivottu paljon, mutta postauksien tekoa rajoittaa se, että en halua julkaista hääkuvia joissa näkyy muita henkilöitä, jotka ei välttämättä blogissani haluaisi näkyä. Ne kaikista hauskimmat kuvat jäävät siis näyttämättä. Syksyllä kirjoittelin jo hääaamustani täällä, ja nyt ajattelin kirjoittaa super pitkän postauksen kuinka päivä tuosta jatkui.

Lähdimme hotellilta niin sanottuihin first look -kuvauksiin, sillä päivämme aikataulu oli sellainen että potretit oli otettava ennen kirkkoa. Meidän kuvaajamme Elisa Kaurala oli ihan huippu ja potreteista tuli todella onnistuneita ja kuvaushetki oli todella rento. Voin suositella Elisaa ihan täysillä, mikäli hääkuvaaja on hakusessa. Kaikki tämänkin postauksen kuvat ovat luonnollisesti Elisan käsialaa.

Jännitys laukesi melkeinpä kokonaan nähtyäni tulevan aviomieheni. Kirkolla kuitenkin äitini kanssa odotellessa hetkeä, jolloin tulisi marssia alttarille, hiipi jännitys takaisin. Mutta sellainen mukava, kutkuttava jännitys! Kohta näkisin kaikki meidän tärkeää päivää juhlimaan tulleet! Emme voineet äitini kanssa katsoa toisiamme odotellessamme alttarille lähtöä, sillä olisimme muuten molemmat ruvenneet vollottamaan. Kellon lyötyä neljä, oli aika lähteä ja äitini saattoi minut alttarille kanttorin soittaessa uruilla Elvis Presleyn Can't Help Falling In Love With You. Halusin ehdottomasti, että äitini saattaa minut, eikä niin että kävelisimme yhdessä mieheni kanssa. En näe saattamista minään vanhanaikaisena "morsiammen luovuttamisena uuteen sukuun", vaan mielestäni oli mukavampi näin. Meidän pappi ja kanttori olivat todella mahtavia tyyppejä molemmat. Papin pitämä puhe oli juuri meidän näköinen, vaikka olimme hänen kanssaan aikaisemmin viikolla tunteroisen jutelleet, ja kanttori oli todella joustava musiikkien suhteen. Meidän vihkikaava oli hyvin lyhyt ja ytimekäs ja olimmekin jo kaksikymmentä minuuttia myöhemmin sanoneet tahdon, laulettu virsi ja kuultu papin puhe. Alttarilta astelimme pois John Denverin Annie's Songin tahtiin, jonka itse tunnen kyllä paremmin Freemanin Kaikuluotain nimisenä suomennoksena.


Meillä sattui hääpäivälle aivan täydellinen sää. Viikonloppu oli säänkin puolesta yksi kesän parhaita, ehdottomasti. Olimme varanneet kirkon ulkopuolelle vieraille saippuakuplia puhallettavaksi, mikä ei sadesäällä olisi tietenkään onnistunut. Saippuakuplat ovat olleet jo vuosi tosi suosittuja ja joidenkin mielestä jo niin nähtyjä, mutta kuvissa ne näyttävät niin kivoilta! Harvemmin nykyään kirkon edessä saa mitään ylimääräistä heitellä, ja jos heittelee joutuu ne siivoamaan jälkikäteen pois. Eipä olisi ollut hauska laittaa kaasoja keräilemään ruusunlehtiä maasta pois :D Hääautoon emme panostaneet sen kummemmin, vaan hääautona toimi isini entinen, nykyään äitini käytössä oleva auto. En olisi parempaa autoa meille kyllä keksinyt.


Juhlapaikalla meillä oli perinteinen onnittelujono, joka eteni sutjakkaasti. Vieraat löysivät omat paikkansa nopeasti, ja ensimmäisenä seremoniamestareina toimineet toinen kaasoistani ja yksi bestmaneista kohotti meille maljan, minkä jälkeen syöksyimmekin jo syömään. Menu oli aikalailla täysin meidän itse suunnittelema ja siitä löytyi meidän molempien yhteisiä herkkuja: riimihärkää, pikkelöityjä sieniä, lohta. Ainoa asia mikä hääpäivältä jäikin harmittamaan, että tuli syötyä aivan liian vähän! :D Ruoka sai vierailta todella paljon kehuja ja olimme kyllä itsekin siihen todella tyytyväisiä. Cateringin meille toimitti perhetuttu, joka on ollut vanhempieni yrityksessä myös töissä ja olen tuntenut hänet itsekin ihan pikkutytöstä lähtien.

Hääkakun me tilasimme toisaalta ja sen teki meille Huumorinkukka-blogiakin kirjoittava Anne Greus. Hääkakkuun hain inspiraatiota Pinterestistä ja toteutus oli enemmän kuin osasin odottaa. Kakku oli erittäin maukas ja ulkonäöltään todella upea. Me emme kakkua leikatessa polkaisseet, sillä se on mielestäni hölmö vanha tapa.


Olimme ohjelman suhteen antaneet bestmaneille ja kaasoille vapaat kädet. Sanoimme että keksikää jotain pientä mikäli haluatte, mutta älkää stressatko. Ohjelmaa oli juuri sopivasti, ja niin meidän näköistä! En voi kylliksi kiittää meidän bestmaneja ja kaasoja. Vieraille oli pöydissä tietovisa joka koski minua ja aviomiestäni, ja me kumpikin ollaan ihan hulluina tietovisoihin. Toinen huippuhauska ohjelmanumero oli sellainen, jossa seinälle meidän taakse heijastettiin tykillä sanallinen kuvaus, joka koski osaa vieraista, esimerkiksi "Lindan lukiokaverit" ja kun vieras tunsi kuvauksen koskevan häntä itseään, tuli hänen nousta ja me arvattiin miehen kanssa kilpaa mikä kuvaus on. Tämä sai kyllä naurun raikaamaan ja oli ihan mielettömän hauska idea perinteisten tutustumisleikkien tilalle. Lisäksi koko illan oli voimassa Instagram-kuvakisa, josta me lopulta päätimme voittajan. Perinteisistä ohjelmista halusimme morsiuskimpun ja sukkanauhan heiton, sillä ne on aina olleet häissä hauskoja, näin meilläkin!


Illalla häissämme soitti bändi, jonka solisti oli entuudestaan tuttu ja meidän suosikkimme. Bändi säesti myös häätanssimme, joka ei ollut perinteinen valssi. Emme kumpikaan ole mitään tanssijoita, pikemminkin päinvastoin, mutta jopa omaksi yllätykseksemmekin teimme YouTube-videoita hyväksi käyttäen itse koreografian John Legendin All Of Me biisille. Tanssi onnistui superhyvin vaikka se minua oli vähän edeltävänä iltana jännittänytkin ja olin joutunut sen toiselle kaasolle esittämään yksin ilman paria :D Ja saimme myös yleisöltä raikuvat aplodit, en kyllä tiedä johtuiko se tanssin hienoudesta vai siitä että ylipäätään tanssimme jotain muuta kuin valssin :D


Illalla oli luvassa vielä myös morsiamen ryöstö jota ei pitänyt olla, mutta toiveistamme huolimatta yksi bestman oli halunnut sen vähän niinkuin pieneksi kostoksi häihimme järjestää. Ja no eipä tuo missään tapauksessa juhliamme pilannut vaan sekin meni oikein mallikkaasti. Hieman ennen kymmentä oli häidemme kunniaksi vielä ilotulitus. Ilotulitukseen piti erikseen hakea lupa palolaitokselta, mutta se oli ihan simppeli juttu. Meillä oli sattuneesta syystä ilotulituksia jemmassa, joten ilotulitus tuli lähinnä siitä syystä. Emme varmastikaan itse olisi lähtenyt raketteja vartavasten häihin ostamaan, mutta kerran niitä sattui olemaan niin mikäpä siinä ne taivaalle ampuessa.


Me jatkoimme juhlimista aina aamun pikkutunneille asti, sillä olimme päättäneet että aiomme ehdottomasti ottaa ilon irti koko illasta niin pitkään kuin suinkin jaksamme, emmekä kiirehdi hääyön viettoon. Yhteisiä öitä kun on takana jo kahdeksan vuoden verran ja tulossa koko loppuelämän verran, mutta hääpäiväämme on vain yksi. Bändimme soitti ainakin neljä settiä ja lopetti vasta yhden jälkeen yöllä, joten halusimme ehdottomasti olla myös koko bändin soiton ajan. Siinä kahden-kolmen välillä alkoi silmäni luppasta huonosti nukutun yön ja pitkän päivän jälkeen ja lähdimme sitten hotellille. Osa juhlavieraista jäi vielä juhlimaan ja viideltä oli kaasot ja bestmanit sulkeneet juhlatilan oven. 

On ihan mahdotonta kuvailla, kuinka onnistunut hääpäivämme oli. Se oli sanalla pitäen täydellinen. Juuri sitä mitä toivoimme, rento ja hauska päivä. Mitään en siitä muuttaisi.

4 kommenttia

  1. Haha, olitko häätunnelmissa messujen jälkeen niin aloit kirjoittamaan omista häistä? :D

    Mäkin inhoan sanaa rouva, ja kyllä se aviomies-sanakin kuulostaa oudolta! Tekis mieli aina sanoa poikakaveri :’D

    Ja mekään ei polkaistu kakkua leikatessa, vaan pussattiin!

    VastaaPoista
  2. Heh, häämessut sattui kyllä sopivasti, mutta olin kirjoittanut tämän jo viikko sitten ;D Ja oon samaa mieltä, sanon yhä välillä vahingossa poikaystävä!! :D

    VastaaPoista
  3. Kuulostaapa tosi ihanilta ja hyviltä juhlilta teidän häät! :) Mun mielestä on just kiva että otetaan niistä perinteistä mukaan vaan ne oikeesti mieluisat, eikä oo pakko esimerkiksi polkea jalkaa kakkua leikatessa :)

    VastaaPoista
  4. Olipa mukava hääpostaus, ihania ja tunnelmallisia kuvia!

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät kovasti päivääni! Otan ilolla vastaan sekä risut että ruusut! :)

INSTAGRAM @LINDAKAUP

© Lindsay's Diaries. Design by Fearne.