Neljä kuukautta rouvana


Tänään tulee kuluneeksi neljä kuukautta siitä kun tahdottiin. Materiaalia hääpostauksia varten olisi vielä paljon, ja todennäköisesti tulen tässä vielä häistä kirjoittelemaankin. Hääpostaukset loppuivat alkusyksystä kuin seinään, sillä ehkäpä siinä vaiheessa tuli jo pienoinen ähky. Nyt kun aikaa on kulunut muutama kuukausi, on taas kiva palata aiheen pariin. Sain kommenttiboksiini toiveen kirjoittaa yleisesti ajatuksia naimisiinmenosta ja ajattelin hieman jakaa nyt niitä. 

Olen aina halunnut naimisiin. Tai en nyt sillä tavalla kipeästi, että pakko päästä naimisiin hinnalla millä hyvänsä, mutta sillä tavalla, että jos tapaan ihmisen jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää, niin haluan mennä hänen kanssaan myös naimisiin. En kuitenkaan ole haaveillut mistään vaaleanpunahuuruisista prinsessahäistä, vaan hyvistä bileistä ystävien ympäröimänä. Olen siinä mielessä vanhanaikainen, että olen aina ajatellut, että ensin mennään naimisiin ja sitten hankitaan ne lapset. Tai saadaan, jos saadaan. Sillä lapsiahan ei tuosta noin vain hankita. Siksi ajattelenkin, että kun mennään naimisiin sitoudutaan siihen toiseen ihmiseen, kävi miten kävi. Jos haluamme lapsia, ja jos emme niitä jostain syystä tule koskaan saamaan, niin silti olen sitoutunut siihen toiseen ihmiseen. Välillä kun lukee niitä tarinoita, että se suhde onkin kariutunut siihen, kun ei saadakaan lapsia. Minä en halua, enkä missään tapauksessa usko, että meille kävisi näin. Meillä on niin mukavaa ihan kahdestaan. Ehkä jopa liian mukavaa, sillä en vielä edes tiedä haluanko koskaan lapsia, mutta se olisi aihe jo ihan toiseen postaukseen.

Meille häiden järjestäminen oli todella helppoa, sillä oltiin aikalailla kaikesta yhtä mieltä. Halusimme järjestää rennot bileet, pääpaino ystävissä, hyvässä ruoassa ja juomassa ja live-musiikissa. Mieheni antoi minulle aikalailla vapaat kädet esimerkiksi koristuksista, mutta hyväksytin kyllä kaikki aina hänellä. Äkkiseltään en muista mitään asiaa, mikä ei olisi mennyt läpi tai mistä oltaisiin jouduttu sen kummemmin edes keskustelemaan. Koristeissa mottomme oli, että mitä helpommalla sen parempi, ja kaikki menikin tosi kivuttomasti. Naureskelin Facebookin hääfoorumin jutuille, kun siellä moni morsian oli monia kuukausia ennen häitä ihan stressissä, että miten tässä kerkeään tehdä kaiken. No hyvin kerkeää, kun ottaa hieman löysemmin rantein. Me aloimme järjestää häitä hieman reilua vuotta aikaisemmin, mutta samat kekkerit olisi järjestänyt yhtä hyvin ihan vain parissa kuukaudessa. Häiden järjestämiseen ei todellakaan tarvitse vuosia ennakointia. Kun tärkeimmät asiat, eli kirkko, juhlapaikka, catering, valokuvaaja ja bändi on varattu, on juhlista mielestäni jo 90% järjestetty, ja kaikki loppu on ylimääräistä.

Vaihdoin naimisiin mennessä sukunimeni, mikä oli itselleni entuudestaan itsestäänselvyys, mutta ei sen vuoksi että niin kuuluisi tehdä. Vanha sukunimeni oli nykyistä kaksi kertaa pidempi, ja nykyinen sukunimeni harvinaisempi ja kauniimpi. Oikeastaan nimenvaihdokseen ei estetiikkaa kummempaa syytä ollut. Mikäli vanha sukunimeni olisi ollut mielestäni uutta nimeä harvinaisempi ja lyhyempi, olisin todennäköisesti jättänyt vanhan nimeni, eli ei siinä sen kummempaa. En siis ole sitä mieltä, että naisen kuuluisi automaattisesti ottaa miehensä nimi, vaan mennä siinäkin asiassa ihan fiiliksen mukaan. Sehän ei tee kenestäkään yhtään sen vähempää avioparia, jos parilla on eri sukunimet. Jotenkin kuitenkin ajattelen niin, että jos jompikumpi sukunimensä vaihtaa, on se nainen jonka kuuluu vaihtaa, enkä koskaan olisi pyytänyt miestäni ottamaan minun sukunimeä.

Vastaan mielelläni muihinkin häitä koskeviin kysymyksiin, joten jos teillä sellaisia on herännyt, niin laittakaahan niitä tulemaan kommenttiboksiin. Kysymyksestä riippuen voin vastata siihen ihan kommentilla, tai kokonaisella postauksella :)

7 kommenttia

  1. "Tai en nyt sillä tavalla kipeästi, että pakko päästä naimisiin hinnalla millä hyvänsä, mutta sillä tavalla, että jos tapaan ihmisen jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää, niin haluan mennä hänen kanssaan myös naimisiin."
    Mulla on aika samanlainen suhde naimisiin menoon. En halua vielä naimisiin, mutta jos suhteessa vuosia kertyy ja toisesta on varma olo niin ehdottomasti olisi minusta kiva mennä naimisiin. Minulle naimisiin meno ei edes kerro niin paljon sitoutumisesta. Voi olla sitoutunut, vaikka ei olisikaan naimisissa. Naimisiin meno olisi minulle sellainen suhteen juhlinta hetki, että "hei ollaan päästy näin pitkälle ja halutaan olla yhdessä".

    Kiva postaus ja onnea teille molemmille! :)

    http://www.siirikiviharju.com

    VastaaPoista
  2. Mulla on tosi samanlaisia ajatuksia naimisiin menosta. En ole vielä naimisissa, mutta toivottavasti olisin lähivuosien aikana :) Kirjoitit tosi fiksusti myös tuosta lapsien saamisesta, etenkin moni bloggaaja tuntuu pitävän lapsien saamista itsestäänselvyytenä kirjoittamalla tyyliin ”sitten kun meillä on lapsia..” jne. Olen vuosia seurannut vierestä parhaan ystäväni ja hänen miehensä kamppailua lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen kanssa, joten en todellakaan pidä lasten saamista itsestäänselvyytenä, vaikka lapsia tulevaisuudessa haluaisinkin. En kuitenkaan koskaan aio suunnitella tulevaisuuttani sen varaan että saisin lapsia, kun ei sitä voi tietää saako lapsia vai ei. Mullekin on erityisen tärkeää, että pysyttäisiin miehen kanssa yhdessä, oli tilanne mikä tahansa ja ollaan asiasta keskusteltu paljon, että ollaan samoilla linjoilla :)

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva postaus, kirjoittele ihmeessä lisää tällaisia pidempiä tekstejä :)

    VastaaPoista
  4. Tosi kiva tällainen tekstipostaus. Minä en kaipaa blogeissa kuvia ollenkaan. Joskus on mukava kuvitella lukemansa. On joitakin bloggareita, joilla ei koskaan ole kuvia, mutta blogi on tosi kiinnostava. Esim stadinfriidu, suosittelen tutustumaan.

    VastaaPoista
  5. Tosi kiva kirjoitus, kiitos! Myös ajatuksesi omista lapsista kiinnostaisi, sillä itse olen aihetta tosi paljon pohtinut viime aikoina. Jos vain siis haluat kirjoittaa. Ymmärrän toki jos tuntuu liian henkilökohtaiselta, mutta uskon että aika useatkin tämän ikäiset aihetta mietiskelee :)

    Hanna

    VastaaPoista
  6. Ihana blogi sinulla :) Ja ihanat häät ollut <3 Me mentiin heinäkuussa naimisiin Italiassa, vanhassa blogissani mary-jane-blog.blogspot.fi on tunnelmia sieltä :)

    Uuden Wellness blogini löydät osoitteesta marjaanablog.blogspot.fi jos kiinnostaa ruok, hyvänolon treeni ja tyyli-innostukset :)

    Rauhallista Joulua ja Uutta Vuotta <3

    VastaaPoista
  7. Hei, saisiko postauksen "kotikodin"joulutunnelmasta valokuvin.

    t. Lisbet

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät kovasti päivääni! Otan ilolla vastaan sekä risut että ruusut! :)

INSTAGRAM @LINDAKAUP

© Lindsay's Diaries. Design by Fearne.