Vihdoinkin

Minun viime vuosien urheilut ovat menneet aikalailla samaa, surullistakin kaavaa. Keväällä on urheiltu kovaa ja innolla, tuloksia on saavutettu ja fiilis ollut huippu. Sitten on tullut se perinteinen kevätflunssa, raju sellainen, antibiootteja syöty useampaa eri lajiketta ja sen parissa vierähtää aina  viikkoja. Ja sieltä nousu onkin aina yhtä vaikeaa. Varsinkin kun koittaa kesä. Jotenkin se urheilu silloin on vielä vaikeampi aloittaa taas nollasta, ja jäänyt lopulta kokonaan. Viime vuosi meni juuri tätä kaavaa. Tosin toukokuun flunssan jälkeen sairastin myös heinäkuussa. 


Kun vihdoin heinäkuun lopulla oli flunssa selätetty, tuli mukaan uusi vaiva, polvikivut. Olen täällä blogissa syksyllä maininnut niistä useampaan otteeseen ja nyt kun asiat ovat selvinneet, ajattelin kertoa teillekin, mikä siellä polvessa oikein vaivasi. Minulla on ollut jokseenkin aina ongelmia polvien kanssa, mutta ne ovat silti tulleet siinä mukana, eikä kivut koskaan aiemmin ole olleet näin voimakkaita tai estäneet liikkumista. Vähän vaivanneet vain. Nyt kuitenkin jo ihan kävelylenkeillä oikeaan polveen alkoi sattumaan ja polvi kerrytti nestettä. Joskus levossakin särki, harvemmin kuitenkin niin, yleensä ongelmat tuli liikuntaa harrastaessa. Olen ollut viime kuukaudet traineekoulutuksessani käytännöntöiden parissa, joissa polvi kumma kyllä ei ole vaivannut, vaikka päivät menee jalkojen päällä, polvien varassa tai korokkeelle noustessa. Jos polvi töissäkin olisi vaivannut, olisinkin ollut jo hermoromahduksen partaalla. Hakeuduin kuitenkin syksyllä kipujen vain jatkuessa työterveyslääkärille. Lääkäri epäili nivelrikkoa ja otettiinpa minulta varmuudeksi myös reumatestit. Niitä sitten jännitettiinkin. Onneksi turhaan, sillä testit näytti puhtailta. Nivelrikko kuulosti myös kurjalta, mutta ehkä reumaa pikkuisen pienemmältä pahalta. Lääkäri määräsi minut ortopedille arvioitavaksi ja sitten odoteltiinkin, koska saisin ajan kunnalliseen lääkäriin. Kun vihdoin ortopedille pääsin, en sieltä kovin ylevin mielin lähtenyt pois. Ortopedi tutki askellustani ja väänteli jalkojani jos jonkinmoisiin koukeroihin. Todetakseen, että jalkojeni luut ovat kierossa ja askellukseni siitä syystä virheellinen. Nivelrikkoa hän ei epäillyt. Vaivan vakavuus selviäisi vasta magneettikuvissa ja raajojen mittakuvissa, joita seuraavaksi jäisin odottelemaan. Mitään lääkettä tälle synnynnäiselle vialle ei olisi, vaan ainoa parannuskeino olisi leikkaus. Luut katki ja suoristus. Jep, kuulostaa ihan kamalalta. Magneettikuvausta sainkin odotella taas useamman viikon ja pyörihän tuo aika paljon mielessä. Että tämäkin, ajattelin.

Magneettikuvien tuloksia kuuntelemaan mennessä jännitti hulluna, mutta toisaalta oli ihana vihdoinkin päästä kuulemaan mikä polvea on vaivannut jo pidempään. Mitä jos siellä olisi oikeasti sellaista, että lääkäri vahvasti suosittelee tuota leikkausta. Jos vaihtoehtona on leikkaus tai vaihtoehtoisesti aina kivuliaat polvet ja lopulta nivelrikko. Onneksi sain lopulta huokaista helpotuksesta, kun lääkäri totesi, että vika kyllä löytyy, mutta on sen verran pieni, että leikkauksen tuoma hyöty jäisi mitättömäksi leikkauksen suuruuteen ja pitkään kuntoutusaikaan nähden, joten leikkausta ei missään nimessä suositella, ei nyt eikä myöhemminkään. Kuntoilla saa, tai pikemminkin pitää, mutta painonnostajaa tai maratoonaria minusta ei kuulemma tule. No voi harmi... Mutta lihaskunnon ylläpitäminen on polvelle paras lääke ja kaikkea saa tehdä kivun sallimissa rajoissa. Hyvä etten kärrynpyöriä heitellyt kun lääkärin huoneesta poistuin.

housut Adidas (täältä*)
kengät Nike (täältä*)

Nyt vuoden vaihteen jälkeen olenkin salikortin takaisin saatuani urheillut taas pää kolmantena jalkana ja oikeasti nauttinut siitä. Koko syksyn kestänyt tauko satunnaista lenkkeilyä ja uintia lukuunottamatta on todellakin nostanut motivaatiota ja on ollut ihana hikoilla oikein kunnolla pitkästä aikaa. Polvi on kestänyt yllättävän hyvin, mitä nyt välillä ilmoittanut olemassa olostaan. Mutta nyt kun tiedän mikä sitä vaivaa, osaan ottaa sen huomioon. Antaa lepoa, kun polvi ilmoittaa liiasta rasituksesta. Etsiä kyykkyihin niitä asentoja ja tekniikoita, ettei siihen satu ja jättää välistä tosiaan syväkyykyt liian raskailla painoilla tai ne ikävältä tuntuvat jutut. Mutta kuitenkin jatkaa treenaamista, sillä se on polvilleni parasta lääkettä. Salilla onkin tullut tehtyä erilaisia oman kehon painolla tehtäviä HIIT treenejä ja uutena lempparina on CyclingPump, eli sisäpyöräilyn ja BodyPumpin sekoitus, jossa ollaan käyty yhdessä poikaystävän ja välillä myös kaveripariskunnan kanssa. On ollut tosi kivaa löytää tällainen yksi yhteinen ryhmäliikuntatunti, jonne voi mennä myös yhtä aikaa ja tsempata toista.

Tämä vuonna olen päättänyt, että en anna kevätflunssan iskeä, en sitten millään! Ja jos se kuitenkin iskee, on urheilu pariin palattava heti kun mahdollista, tuntui se kuinka pahalta silloin tahansa, jo pelkästään siksi että nämä kintut pysyisi kunnossa.

1 kommentti

  1. Ohhoh, onpas hurjilla kauhukuvilla sua ehditty pelotella! Onneksi mitään sen "vakavampaa" ei löytynyt.. tai siis, että mitään kauhuoperaatioita ei tarvita ja pystyt omalla toiminnalla tilannetta huomioimaan :)

    CyclingPump kuulostaa erittäin mielenkiintoiselle, mutta houkuttelevalle.. kaksi mun suosikkituntia olisi siinä yhdessä :D harmi, ettei tollaista tuntia löydy täältä meiltäpäin...

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät kovasti päivääni! Otan ilolla vastaan sekä risut että ruusut! :)

INSTAGRAM @LINDAKAUP

© Lindsay's Diaries. Design by Fearne.