Tytöstä naiseksi - milloin?









Täytän tänään 28-vuotta. Se tuntuu lukuna jo melko paljolta ja parin vuoden päästä saan jättää tämän vuosikymmenen jo taakseni. Tuntuu hurjalta, vaikka en mitään ikäkriisiä ole vielä potenutkaan. Vaikka ikää tulee lisää, mieli ei jotenkin pysy tässä mukana. Pidän ja puhuttelen itseäni yhä tytöksi ja pari vuotta vanhempaa poikaystävääni pojaksi. Missä vaiheessa tulee muutos, että tyttö muuttuukin naiseksi ja poika mieheksi? Olen joskus tuumaillut tätä asiaa ja päätynyt silloin siihen lopputulokseen, että viimeistään silloin muututaan tytöstä naiseksi kun saa lapsen. Mutta jotkuthan saa lapsia jo hyvin nuorena ja jotkut taas ei saa lapsia koskaan. Muuttuvatko nämä nuorena lapsia saaneet naisiksi jo silloin ja pysyvätkö lapsettomat aina tyttöinä?

Syntymäpäiviä en ole juhlistanut kunnolla vuosiin. Tammikuu on huono syntymäpäiväkuukausi, kun joulu ja uusivuosi on niin lähellä, ettei sillä hetkellä kaipaa mitään ylimääräisiä kinkereistä ja uudenvuoden lupaukset ovat liian läheisessä muistissa. Poikaystäväni on tietenkin saanut muistutuksia merkkipäivästäni jo hyvissä ajoin ja hän aikookin kaivaa huomiselle syntymäpäiväillalliselle kaikki bravuurinsa naftaliinista. Viikonloppuna käydään varmaan tekemässä jotain hauskaa, kuten keilaamassa tai ajamassa kartingia. Tykkään toiminnallisista ajanvietteistä, leffojen katselu ei ole ollenkaan minun juttuja. Ja eiköhän me mennä myös wingseille.

Minkä ikäinen sinä olet ja pidätkö itseäni tyttönä vai naisena? Jos naisena, niin koska muutos on tapahtunut?

20 kommenttia

  1. Täytän itse huhtikuussa 40 ja minusta tuli äiti ollessani 33 vuotias. Olen itse huomannut, että vaikka vuosia on jo takana, en koe oman persoonani vanhentuneen, toki ne nuoruuden terävimmät särmät on kulutettu pois ja maailma ei ole enää niin mustavalkoinen ja ehdoton. Eroa tytön ja naisen välillä en niinkään ole pohtinut. Lapsen saanti ei tehnyt minusta naista, vaan äidin ja toi kauan kaivatun pisteen haaveelle. Tyttömäisyys ja siihen liittämäni asiat karsiutuivat pois siinä vaiheessa, kun olin omillani eli reilu parikymppisenä. :) Näin koen itse asian, mutta varmasti tätä voi ajatella monestakin eri näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämä on sellainen aihe, että oikeaa ja väärää ajattelutapaa ei varmasti ole! Itse kun voisin sanoa pitäväni itseä yhä tyttömäisenä, mitä se sitten ikinä kenenkin mielestä tarkoittaa, on asia eri.

      Poista
  2. Hyvää syntymäpäivää! :) Ollaan aika samoja ikiä sinun kanssasi; täytin 28 vuotta viime sunnuntaina. Olen itsekin vähän pohdiskellut tätä tyttö vs. nainen -asiaa enkä oikein ole tullut mihinkään lopputulokseen, eikä se minua oikeastaan häiritse. Koen olevani vähän kuin jonkinlaisessa välitilassa: en ajattele itseäni enää tyttönä, mutta en ihan ehkä naisenakaan. Viime aikoina on kyllä jo tuntunut enemmän naiselta kuin tytöltä, ihan itsestään. :)
    Lapsen saaminen on kyllä varmasti monelle jonkinlainen siirtymäriitti naiseuteen, mutta ei sekään aina päde tai ole ainoa tapa tulla naiseksi. Tunnen monta lapsetonta naista, jotka ovat aivan selkeästi Naisia isolla N:llä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, en todellakaan ajattele siis, että lapsettomat ei olisi nyt tässä pohdinnassa kyseessä olevia naisia! Juuri se kumosi tuon pohdintani, että naiseksi tultaisiin viimeistään kun saa lapsen. Ehkäpä minäkin olen tuossa välitilassa :D

      Poista
  3. Täytän ensi kuussa 32 ja ehkä olen jo nainen. Työpaikalla olen muihin verrattuna nuori ja siellä olen tyttö :)
    Hankalaa tosiaan mieltää itseään naiseksi välillä. Aika lapsenmielinen aikuinen tai sellainen rento olen kyllä.vaikkakin kahden pojan äiti ja vaimo.
    Kyllä se kun saa lapsen, jotenkin saa myös paremmin mielen sopeutumaan ajatukseen siitä että on jo nainen. Olimme mieheni kanssa molemmat 26 kun saimme esikoisemme ja sillon tuntu että miten voin olla yhteiskunnan silmissä äiti kun oon ihan tyttö vielä itsekin. Lapsen silmissä nyt kun ovat isompia tulee välillä ajateltua että onko tarpeeksi auktoriteettia kun on niin nuori. Tuntuu että lapset vertaavat meitä isovanhempiin, joilla jo ikää 65+. Onneksi lapsi ei sitä ymmärrä , hahha:)
    Toivottavasti sait ajatuksesta kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vieläkin samat fiilikset kuin sinulla 26-vuotiaana, että kuinka voisin saada lapsen ja olla äiti, kun olen itsekin vielä niin lapsenmielinen...

      Poista
  4. Olen 29v ja edelleenkin puhun itsestäni tyttönä, jolla on poikaystävä. Miesystävä viittaisi jotenkin todella vanhaan mieheen :D Mun maailmassa kaikki tämänikäiset taitavat olla tyttöjä ja poikia. Nais- ja mies-sanojen käyttö tuntuu hankalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielestä kans miesystävä on tosi outo ilmaisu, ei sovi suuhun :D

      Poista
  5. Hassu juttu, mutta havaitsin tässä ihan lähiaikoina, että vaikka itse pitääkin itseään ehkä vielä enemmän tyttönä kun naisena, niin vieraiden tytöttely ei sitten olekaan kuitenkaan enää yhtään ok vaan tuntuu enemmänkin "vähättelyltä" hah! :) Ikää siis 26 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, en ole kyllä kokenut tätäkään pahaksi. Enemmän mua on nuorena ärsyttäny se tätittely :D

      Poista
  6. No niin. Olen jo vanha, yli 5-kymppinen. Kun sain ensimmäisen lapsen, minusta tuli äiti. Nainen koin olevani vähän yli 20 vuotiaana, kun muutin pois lapsuudenkodista. Näin ajattelen. Minusta on jotenkin hauskaa, kun puhut aina poikaystävästä. Mielestäni, kun asutaan yhdessä, on kysymys avomiehestä😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehen sano koskaan poikaystävääni avomieheksi, en ole koskaan sanonut :D Se kuulostaa myös jotenkin oudolta eikä sovi suuhun, vaikka herranen aika naimisiinhan tässä ollaan menossa :D Enpä tiedä mitä sitten teen kun tuota pitäisi kutsua aviomieheksi! :D

      Poista
  7. Onnea Linda! Minulle kävi sellainen hassu juttu tuossa Sun iän korvilla tai ehkä jo vähän nuorempana.. etten enää meinaa muistaa ikääni 😃 oisko se joku naisille tyypillinen juttu! Nykyään sanonkin syntymävuoteni jos joku ikää kysyy... että menee oikein. Ihanaa synttäriviikonloppua!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Hei mulla on välillä sama! :D En muista olenko 26, 27 vai no nyt 28! Ja poikaystävän ikä se vasta vaikea on välillä muistaakin :D

      Poista
  8. Onnea paljon! Itsellä sama välietappi edessä parin kuukauden päästä, hui! Samoja ratoja omat pohdinnat on menneet, tyttömäinen olo on mutta nainen kai pitäisi olla. Ehkä tuo lapsen hankkiminen on yksi hyvä suuntaviiva, mutta kaikista eniten tuo lienee henkilökohtainen kokemus. Ja ehkä jokaisessa elää sekä se tyttö että nainen koko ajan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja tuo tytöstä naiseksi muuttuminen lapsen myötä oli nimenomaan minun henkilökohtainen pohdinta, joka voisi ehkä päteäkin itseni kohdalla. Lapset ei tosin ole vielä suunnittelmissa.

      Poista
  9. Hyvää syntymäpäivää!

    Just puhuttiin poikaystävän kanssa tästä aiheesta! Kysyin siis, että pitääkö hän mua enemmän tyttönä vai naisena. :D Tyttömäisempi kuulemma olen enemmän ja kyllä minäkin häntä poikaystäväksi kutsun miesystävän sijaan. Ikää mulla pian 25 v ja poikaystävällä 28 v.

    Jännä kyllä nähdä missä vaiheessa alkaa tuntua "naiselta" (heh) vai olenko tällainen tytöntyllerö lopun ikääni. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kiva kuulla että asia on pohdituttanut muitakin! Ehkä minäkin pysyn tyttönä lopun ikää ;)

      Poista
  10. Paljon onnea Linda! <3

    Oon tässä odotellut itsekin, että milloin sitä tuntisi itsensä naiseksi mutta myös ns. aikuiseksi. Täytän lokakuussa 30 ja teininä ajattelin kolmekymppisen olevan nainen ja aikuinen.. Pidän itseäni ehkä vielä tyttönä, mutta kai se jossain vaiheessa muuttuu. Työskentelen miesvaltaisella alalla ja kyllä mua tytöksi sanotaan :D En ota sitä loukkauksena, koska kutsun helposti samanikäisiä miehiä myös pojiksi.. Ehkä se sitten muuttu jossain vaiheessa itsestään. Todella vaikea kysymys kyllä.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Reetta! :) Joo tämä on vaikea, eikä oikeaa tai väärää vastausta ole, vaan sehän on jokaisen henkilökohtainen pohdinta :)

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät kovasti päivääni! Otan ilolla vastaan sekä risut että ruusut! :)

INSTAGRAM @LINDAKAUP

© Lindsay's Diaries. Design by Fearne.