Messinki ja hopea sulassa sovussa

Viime viikonloppuna jo kirjoittelinkin, että oli tarkoitus tulla näyttämään muutamia kuvia joita napsin meidän joulusisustuksesta. Meillä on tosi vähän varsinaisia joulukoristeita, vaan enemmänkin talvikoristeita. En hirveänä tykkää kerryttää kaappeihin mitään sesonkitavaraa vaan panostan enemmän ajattomiin sisustusesineisiin, mutta joulu on sellainen juhla, johon minäkin haluan jonkin verran panostaa. Eli jouluvaloja ja muutamia jouluisia koristuksia meiltä kyllä löytyy. Varsinaisia joulukoristuksia enemmän joulu näkyy meillä kuitenkin kynttilöiden määrässä. Kuten kuvista huomaa, punainen ei tässä huushollissa joulusisustukseen kuulu.


Monet tykkää sisustuksessa joko kullasta tai hopeasta - tai messingistä ja teräksestä, miten sen nyt haluaa sanoa. Minä tykkään molemmista! Messinki on jo pidempään ollut lempparini, mutta mielestäni hopea messingin rinnalla ei näytä ollenkaan pahalta, enkä siten siis ajattele etteikö näitä kahta saisi sekottaa. Jos kuitenkin tähän lisäisi vielä joulunpunaisen, olisi se mielestäni jo liikaa.

Tykkään sisustuksessa selkeistä linjoista, ja nämä Iittalan Nappula-kynttilänjalat kuvaa tyyliäni hyvin. Simppeleitä, mutta jotenkin tosi kauniita silti. Yllä olevan kuvan Aarikan puiset kynttilänjalat ovat  hieman koristeellisempia, mutta puu materiaalina on kaunis ja tasapainottava, ja sopivat siten mielestäni myös selkeälinjaiseen sisustukseen. Tv-tasolla oleva Aarikan seimi on muuten yhtä vanha kuin minä. Sesonkikoristeet voi siten kestää myös vuodesta toiseen :)


Millaisista joulukoristeista sinä tykkäät? Voiko sinun mielestä messinkiä ja hopeaa sekoittaa?

Joululahjoja - itselleni ja muille

Minun piti tulla teille näyttämään sisustuskuvia meiltä kotoa, kun viime viikonloppuna tuli laitettua joulua esille. Muistikortinlukija on kuitenkin temppuillut siitä asti kun sen pari kuukautta sitten ostin, eikä se nyt suostunut toimimaan ollenkaan. Joten pitänee käydä ensin vaihtamassa se uuteen, jotta saan kuvat koneelle.

Olen perinteisesti jakanut täällä joululahjavinkkejä ja omia toiveita, ja nyt viime postaukseen niistäkin tulikin toive. Ajattelin tarttua toiveeseen nyt heti, kun niistä voi vielä ehtiä saadakin inspiraatiota.


Laadukas oloasusetti olisi minun mieleen, sillä oloasut on varmasti käytetyimpiä asujani - siinä kun ei montaa sekunttia mene kun olen kotiovesta sisään astunut ja heittänyt päältä farkut pois ja vaihtanut rennompaa päälle. Samaan kategoriaan menee viime vuonna itse joululahjaksi saamani kollaasin Shepherdin tohvelit, ja ne ovat olleet käytössä tosi paljon! Tällaisen vilukissa on ihana talvipakkasilla työntää varpaat heti aamusta lämpöisiin tohveleihin. Laadukkaiden oloasujen lisäksi myös laadukas neule olisi ainakin minulle tosi mieluisa lahja. Niistä kun yleensä saa vähän pidemmän pennin pulittaa, joten oma neulevarastoni ei vielä mietänkään liiaksi ole kasvanut.

Tänä vuonna minun on ollut tosi vaikea keksiä itselleni toiveita, tai no vaikeaa se tuntuu olevan nykyään aina . Kun kaikkea on, ja sitä mitä ei ole, voin hyvin ostaa itsekin. Nyt kuitenkin parilla viime kerralla kun olen hiuksiani suoristanut, olen todennut suoristusraudan vetelevän viimeisiä. Myöskin fööni olisi uusimista vailla, sillä se on tippunut lattialle pariin otteeseen ja on vain ajan kysymys koska siitä lähtee iso palanen irti. GHD:n hiustenmuotoilusetti olisikin itselleni tarpeellinen.

Sisustuslahjat on sellaisia, joihin itse monesti luotan. Pienet design jutut on monesti sellaisia, että ne olisi kiva omistaa, mutta ei itse raaski vain ostaa. Esimerkiksi Iittalan Nappula-kynttilänjalat sopivat varmasti moneen makuun ja monikäyttöinen Design Letters muki hauska lahja. Mukia olen itse käyttänyt niin kukkaruukkuna, meikkisivellintelineenä kuin ihan mukinakin. Marimekon tasaraita trikoopussilakanasetti menee mielestäni jo melkeinpä luksuksen puolelle, ja toivonkin tuon setin löytyvän joskus myös meiltä.

Hajuvesi on vaikea lahja ostaa, sillä toisen makua on vaikea tietää. Kollaasin Hugo Bossiin The Scent olisi kuitenkin hajuvesilahjana melko varma valinta, sillä en ole kuullut vielä koskaan, että joku ei kyseisestä hajuvedestä tykkäisi. Mutta hajuvesilahjojen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä esimerkiksi itselläni jonkin asteinen hajusteyliherkkyys ja hajuveden valinta on tosi vaikea prosessi!


Linkit mainoslinkkejä.

Koko syksyn kuulumiset

Hetkinen. Edellisestä postauksesta on kulunut reilusti yli kuukausi. Yllättävän vähän toisaalta, sillä tuntuu kuin siitä olisi useampikin kuukausi. Nyt ajattelin tulla pitkästä aikaa kertomaan, mitä tässä on tullut puuhailtua.

Syyskuun lopulla ja lokakuun alussa meillä meni miehen kanssa valehtelematta kaksi ja puoli viikkoa television edessä. Syynä tuo niin monen hehkuttama Game of Thrones -sarja, johon me tai no pikemminkin minä höyrähdin. Miehenihän oli jo kaudet 1-6 katsonut aiemmin, mutta nyt hän katsoi kaikki alusta minun kanssa. Enpä olisi sen ensimmäisen jakson jälkeen uskonut, että tulen jäämään noin koukkuun. Tarkkalleen ottaen siihen meni kaksi viikkoa ja neljä päivää, että kahlattiin kaikki seitsämän kautta läpi. Juuri tämän takia en normaalisti seuraa mitään Netflix- tms. sarjoja, koska muuten en tekisi mitään muuta, kun jään kertakaikkiaan aina niin koukkuun. Ja vitsi mitkä vieroitusoireet sarja aiheutti sen loputtua! Samaistuuko kukaan tähän GoT fanitukseen? :D


Noina kahtena ja puolena GoT viikkona ei oikeastaan tullut muuta tehtyä kuin katsottua sitä ja käytyä treeneissä ja töissä. Ollaan nyt syyskuun alusta käyty Oulun TFW salilla. Sain houkuteltua mieheni mukaan, ja ainakin toistaiseksi ollaan tykätty molemmat tosi paljon. Jos joku ei vielä tiedä, niin TFW eli Training for Warriors on ohjattua toiminnallista puntti- ja hikitreeniä. Voimatreeneissä nostellaan punttia ja hurrikaaneissa juostaan sprinttejä ja tehdään muita sykettä nostattavia treenejä. Treenit on haastavia, monipuolisia ja motivoivia. En aiemmin olisi kuvitellut, että on oikeasti tosi motivoivaa kun pystyy esimerkiksi penkistä nostamaan enemmän mitä koskaan. Tai no että ylipäänsä tykkäisin tehdä penkkiä... Minä aion ehdottomasti jatkaa salilla vielä vuoden vaihteen jälkeenkin, mutta mieheni arpoo vielä vanhalle salille palaamista kun kaipaisi myös pallopelejä.


Töissä on pitänyt välillä todella kiirettä, mutta silti olen viihtynyt töissä paremmin kuin koskaan. En ole koskaan kunnolla valottanut mitä teen työkseni, sillä olen halunnut pitää blogini ja työni erillään. Työstäni kysellään todella usein, joten ehkä voin sen verran valottaa, että tällä hetkellä toimin siis kaupan alalla esimiestehtävissä ja suoritan samalla aikaa trainee-ohjelmaa. Trainee-ohjelman vuoksi olen nyt syksyllä kolmesti käynyt Helsingissä valmennuksissa, ja vielä olisi pari kertaa jäljellä ennen tämän kaksi vuotta kestäneen saagan päättymistä. Mielenkiintoiset kaksi vuotta takana työnsaralla, hienoja kokemuksia, kymmeniä uusia tuttavuuksia mutta välillä myös hiusten repimistä, mikä varmaankin kuuluu asiaan. Nautin nykyisestä työstäni todella, ja uskon löytäneeni oman alani. Aika näyttää minne tämä polku minut vie.


Mitäs sitä muuta... Ensi kevättä odottelen aika kovasti, sillä helmikuussa on meidän häämatkan vuoro ja huhtikuussa käydään pikapyrähdys myös Madridissa. Kevät tulee menemään varmasti näiden supermukavien juttujen vuoksi tosi nopeaa ja sitten onkin jo kesä. Heh, hyvä näin marraskuussa puhua pian koittavasta kesästä. Mutta niinhän se on. Viikotkin on nykyään vain yhtä maanantaita ja perjantaita. Joulukin on ihan nurkan takana, enkä ole vielä yhtään ehtinyt tätä juhlaa miettiä. Sanomattakin selvää, että kaikki lahjat on vielä hankkimatta. Nythän olisi ollut oikea hetki ostaa lahjat, kun kaikkialla on alennuksia, mutta täytyy sanoa että olen niin ähkyssä koko Black Fridaysta, vaikka en mitään ole ostanut. Jotenkin ei vaan jaksanut yhtään innostua tästä hulabaloosta. 

takki Dixi Coat
pipo KN Collection
farkut Levi's (täältä*)
kengät Dr. Martens (täältä*)
laukku Gucci

Asukuvia ei tosiaan ole tullut otettua, koska viikonloppuisin a. ei olla oltu kotona, b. kuvaaja ei ole ollut kotona tai c. ulkona on satanut jotain vaakatasossa ja kaatamalla. Mutta tässäpä niitä, pitkästä aikaa. Asussa onkin yllättävän monta uutta juttua, siihen nähden etten juurikaan shoppaile tällä hetkellä, sillä en tarvitse vaatteita koska minulla on töissä työvaatteet. Takki on uusi, jonka ostin jo elokuussa Helsingin Sokokselta. Takki on ihanaa pörröistä lampaanvillaan ja tässä on super iso huppu. Päässäni näkyvä pipo on täällä vilahtanutkin ja sen ostin tuolta Sokokselta samalla kertaa. Dr. Martensin bootseista kirjoittelin muistaakseni myös elokuussa, ja silloin arvuuttelin lähtisikö kengät bumerangina takaisin, mutta nämä tulivat kyllä jäädäkseen. Suurena yllätyksenä nämä on ihan super mukavat jalassa! Ja loistavat märillä loskakeleillä, kun nämä ei vähästä säikähdä. Syksyn ykkösostos! Ja uutta on vielä nenälläni istuvat uudet silmälasit, jotka hain Silmäaselmalta tällä viikolla. Edelliset lasini ostin vasta viime keväänä, mutta tykkään vaihdella silmälaseja ja halusinkin hankkia toiset. Nämä super isot väriltään nudet/vaaleanpunaiset lasit ihastutti eniten ja ovat sopivan erilaiset pilottilaseihini.

Toivottavasti tällaista taukoa ei nyt postauksiin tule, sillä vielä en halua tätä harrastusta kuopata. Otankin mielelläni postaustoiveita vastaan, jos teillä sellaisia tulee mieleen, jotta ei postaamattomuus ainakaan ideoiden puutteesta johtuisi :)

Kertokaa mitä tykkäätte asusta?

3 x pipo

Olen henkeen ja vereen pipo-ihmisiä. En tykkää palella, ja pakkasella ilman pipoa kävely ei tulisi minun kohdalla kysymykseenkään. Onneksi pipoja on tosi kivoja ja olen löytänyt tänä syksynä jo kolme uutta päänlämmikettä. Joku voi miettiä miksi ihmeessä ostan kolme uutta pipoa, mutta no jos tosiaan käytän pipoa noin kuusi kuukautta putkeen, en todellakaan halua käyttää samaa pipoa joka päivä. Lisäksi hukkaan vähintään yhden pipon talvessa, viime talvena hukkasin yhdestä lempparistani kylläkin pelkän tupsun... Ja pipoa vaihtelemalla saa toki asuunkin erilaista ilmettä, ja luonnollisestikaan kaikki pipot ei käy kaikkien takkien kanssa.

Tämän vaalean ruotsalaisen Sakin pipo löytyi Rovaniemeltä Pukumiehestä. Ihastuin pipoon ensi näkemältä, mutta olin varma kun nappasin pipon käteeni, että sen hinta olisi liian tyyris. Pipo tuntui niin laadukkaalta ja materiaalistakin on yli puolet villaa. Hintalappua kurkatessani ilostuin kuitenkin kun pipon hinta oli alle neljäkymppiä! Yleensä se neljä-viisikymppiä on pipoissa kipurajani, ja sen yli en muista juuri koskaan menneeni.


Pipojeni ehdoton villikortti tällä hetkellä on tämä karvainen leopardihattu, jonka mieheni toi minulle tuliaisiksi työreissultaan. (Kyllä, pyydän häntä joka kerta tuomaan tuliaisia, mutta tuliainen voisi yhtä hyvin olla vaikka uudet sukat!) Olen kokeillut tätä jo useampaan otteeseen sekä Helsingin että Oulun Sokoksella, mutta jättänyt sen kauppaan miettien - no nyt ei tarvitse enää jahkailla! Leoparditakit on tänä syksynä hurjassa huudossa, mutta minulle taitaa riittää siinä kuosissa tämä hattuni!

Harmaa muhkea suomalaisen KN Collectionin pipo löytyi Helsingin Sokokselta, joka oli myöskin hinnan suhteen löytö, sillä tämänkin hinta jäi alle neljänkympin. Materiaalista puolet on villaa ja alpakkaa, joten senkin puolesta peukku ylös. 


Jos verkkokauppoja selaa on tämän talven hitti logolliset merkkipipot, joita on kaupat pullollaan. Kokosin tähän vielä muutaman nätin pipon verkkokaupoista.

Hääkoristeita helpoimmasta päästä

Heihei, pitkästä aikaa täällä. Palaan pian kertomaan muitakin kuulumisia, mutta hääjuttuja olisi vielä kerrottavana jonkin verran, ja nyt ajattelin tulla näyttämään kuvia meidän hääkoristeista. Häätilamme oli tosi kauniilla paikkaa, mutta ei sisältä itsessään mitenlään erityisen kaunis, mutta melko vähillä koristeilla saatiin siitä kuitenkin nätti ja tunnelmallinen. Meidän motto koristeissa oli vähemmän on enemmän ja mitä helpommalla pääsee sitä parempi. Eli aika paljon käytimme meiltä jo valmiiksi löytyviä juttuja kuten maljakoita, kyttilänjalkoja ja tuikkukuppeja, ja loput ostimme valmiina, mutta jotain pientä teimme myös itse. Jälkikäteen ajateltuna, emme tekisi mitään koristuksien suhteen toisin.

Meillä ei ollut mitään erityistä värimaailmaa mietittynä, mutta jos nyt kuvia katselee, voisi värimaailmaksi sanoa valkoisen, mustan ja hempeät vaaleanpunaiset sävyt. Servetit oli mustia, joihin sidoimme valkoista pilkullista satiininauhaa ja liimasimme dymolla kirjoitetut nimitarrat. Mielestäni yksinkertaisen kauniit ja ennen kaikkea helposti ja nopeasti toteutettavat. Näissä oli isoin työ, ja sekin meni helposti. Pöytäliinat oli muuten Duni merkin kertakäyttöliinat. Älyttömän näppärät ja helpot! Liinat oli 9 metrin rullassa ja valmiiksi siis suorana. Ei siis tarvinut alkaa silitys tai pesuhommiin. Pöytäkartiot suunnittelin itse, kuten myös kutsut ja save the date kortitkin, ja nämä kaikki onnistui tosi kivasti. Kaikki materiaalit tein Canva.com sivulla ja painatimme Oulussa Monistossa, suosittelen! Tosin meiltä kuten kaikilta makutuomareilta meni autuaasti ohi pöytäkartion päivämäärävirhe, ja lopulta kartoingeissa lukikin 12.8.2018. Paluu tulevaisuuten, kirjaimellisesti! Mutta jos tuo oli ainoa moka koko hääpäivänä niin aika nappiin kaikki meni.


Kukille keräsimme vuoden ajan erilaisia kirkkaita pulloja ja purnukoita. Osa pulloista löytyi valmiiksi mökiltämme, mutta jos vuoden aikana join siideriä valikoitui siideriksi aina Happy Joe pelkästään jo pullon vuoksi. Muutama edullinen pullo ostettiin myös Ikeasta ja Facebookin hääkirppikseltä. Kukat oli yksittäisiä kukkakaupasta ostettuja kukkia ja haimme myös marketista pari kimppua ruusuja ja neilikoita. Edullinen, mutta mielestäni varsin nätti vaihtoehto.

Kattoon kiinnitimme muutaman valkoisen viirinauhan, parit Clas Ohlsonilta hankitut pallovalot jotka tällä hetkellä koristaa parvekettamme ja Ebaysta tilattuja honeycomb palloja. 


Meidän pöytä oli koristeltu melko yksinkertaisesti. Taakse tilasimme pari foliopalloa, pöydällä oli kotoa valmiiksi löytyneet kynttilänjalat ja maljakko hääkimpulle. Takana roikkui Ikeasta ostettua Sunrid pitsikangasta, joka kanttaa kurkata jos tarvitsee edullista valkoista nättiä kangasta. 


Vaikka helpolla haluttiin päästäkin, niin meni näidenkin kaikkien paikalleen laittoon ja kiinnitykseen kiitettävästi aikaa vaikka porukkaa olikin hyvin paikkaa laittamassa ja ainoita hermostumisia häitä ennen koinkin koristelujen laitossa kun olisi jo halunnut päästä rauhoittumaan hotellille :D Mutta se oli pientä se.

Mitä tykkäätte meidän koristeluista?

Kuvat Elisa Kaurala

The dress I said yes to

Kun lähdin reilu vuosi sitten hääpukuani etsimään oli minulle selkeä visio mitä haluaisin. Ja vielä selkeämpi oli visio siitä mitä en haluaisi. Halusin kaunista pitsiä, mutta en blingblingiä. Ehdottomasti olkaimet ja kaunis selkämys, mielellään venekaula-aukko, ei missään nimessä olkaimetonta. Kauniisti laskeutuva helma, ei merenneitomallia, koska se ei sopisi vartalolleni. No, kuten kuvista voi huomata, hääpukuni oli lopulta kaikkea sitä mitä sen ei pitänyt olla.

Hääpukua etsiessäni kiersin kaikki Oulun hääpukuliikkeet, päätyen viimeisenä Morsiusateljee Katariinaan. Sovituskokemusta Katariinassa, ei voi oikeastaan edes verrata aikaisempiin kokemuksiin. Hääpuvun sovitus on morsiamelle tärkeimpiä hetkiä ja se ymmärretään Katariinassa. Siellä on panostettu palveluun ja tilojen viihtyvyyteen aivan ensiluokkaisesti. Ja totta kai annan suurta arvoa myös sille, että iso osa Katariinan puvuista on itse Katariinan suunnittelemia ja siten suomalaista, oululaista designia. Niin tämä minunkin mekkoni. Minun mekkoni on vuoden 2018 mallia nimeltä Bergen. Sain ensi vuoden mallin itselleni vähän takaportin kautta, mutta tämä olikin osa upeaa palvelukokemusta jonka Katariinasta sain. Tämä postaus ei ole sponsoroitu tai yhteistyönä tehty postaus, vaan ylistän Katariinaa ihan omasta tahdostani.


Arvuuttelinkin täällä ennen häitä teiltä, minkätyyppisen puvun luulette minun hankkineen. Moni osasikin puheideni perusteella arvata jotain tämän tyyppistä, koska olin täällä kertonut että mekkoni on kaikkea sitä mitä sen ei pitänyt olla. Malli vaihtui merenneitoon hyvin nopeaa ensimmäisissä sovituksissa, kun se tuntuikin heti omimmalta ja sai oman kohtalaisen tasapaksun vartalon näyttämään kaikkea muuta kuin tasapaksulta. Mekko ei ollut väritykseltään vitivalkoinen, vai olikohan virallinen nimitys värille champagne blush, mikä sopi omaan ihonväriini täydellisesti.

Nyt jälkeenpäin en voisi kuvitella ylleni minkään muunlaista mekkoa, vaan valitsisin tämän aina uudelleen. Ne kauniit pitsiset mekot olivat kyllä todella minun näköisiä, mutta kun tämän puvun sain ylleni oli valinta selvä, sillä tämä puku päällä tuli se fiilis, että voinko minä oikeasti näyttää tuolta? Vaikka mekossa oli paljon koristuksia, oli se siltikin jotenkin maltillinen, eikä missään tapauksessa liikaa. Tykkäsin myös upeasta tyllihelmasta ja laahuksesta, jotka rauhoitti muuten niin koristeltua mekkoa. Mekko oli kokonaisuutena täydellisen tasapainoinen. Sydämen mallinen pääntie sopi hyvin pieneen rintamukseeni, tosin yläosan istuvuuden kanssa minulla olkaimettomissa mekoissa on monesti pieniä vaikeuksia.

Mitä te tykkäsitte hääpuvustani? :)

Morsiuskimppu

Meillä ei ollut häissä sen kummemmin mitään tarkkaan harkittua teemaa tai teemavärejä. Ainoa asia missä jonkin verran värejä näkyi olikin kukat. Teetätin morsiuskimppuni Sokos Herkun kukkakaupassa, ja samasta paikkaa tuli myös sulhasen ja bestmanien vieheet, kaasojen hiuskukat ja pöytäasetelma tarjoilupöytään. Lopulta päädyin tilaamaan myös erikseen heittokimpun, sillä tulinkin siihen tulokseen etten raaski kaunista kimppuani nakata menemään.

Morsiuskimppuuni etsin inspiraatiota pinterestistä. Halusin kimpun olevan kohtuu pyöreä, mutta kuitenkin hieman rento. Ei kuitenkaan liian boheemisti roikkuva, mitä tällä hetkellä näkyy paljon. Kukkakaupan työntekijä pääsi heti kiinni ajatuksestani ja olinkin tosi tosi tyytyväinen lopputulokseen ja mielestäni kimppu oli super kaunis. Värimaailmana kimpussa oli pohjana valkoinen, jossa sitten oli hieman persikkaisia neilikoita ja hennon vaaleanpunaisia ruusuja. Näitä samoja värejä näkyi sitten myös juhlapaikan kukissa ja hääkakussa. Kimppuuni halusin myös hitusen muodikasta eukalyptusta, silla tykkään eukalyptyksen vihreästä sävystä. Se ei ole liian vihreä, vaan hieman sellainen utuinen, tiedättehän. Kimppu oli muuten yllättävän painava! Tämän kun olisin heittänyt ja se olisi osunut jonkun päähän niin taju olisi varmaan lähtenyt :D Kauhea ajatus, onneksi niin ei käynyt.

Mitä olette mieltä kimpusta?


Kasaritakki

Tämä päälläni oleva takki niin kasari kuin olla ja voi. Enpä olisi uskonut hourahtavani kasarityyliin, mutta pitäisi kai sitä jo tässä vaiheessa oppia, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, varsinkin jos kyseessä on muoti. Mitä oudoimmatkin asiat alkaa yhtäkkiä näyttämään hyviltä, kuten tämä vaaleanpunainen varsin epäimarteleva takkini tai nenälläni olevat pilottimalliset silmälasit.

takki Zara
mekko Marimekko
kengät Vans (täältä*, koodilla SYYS1SP -10% alennus)
laukku Gucci

Tämä takki löytyi Zarasta Kroatiasta ja heti ilmojen muututtua syksyisiksi en ole oikeastaan muita takkeja käyttänytkään. Pitkät ja tilavat takit ovat nykyään heikkouteni, sillä onhan tällainen vain ylivoimaisen mukava päällä!

Mitä tykkäätte asusta?

Ps. Ajattelin vielä vinkata teille, että sekä Boozt. comissa*, että Zalandolla* on vielä tänään voimassa hyvät alennuskampanja. Booztilta saa uutuuksista ja aletuotteista -20% alennuksen, suoraan kampanjasivulle josta näet alennuskoodin pääset tästä*. Zalandolla puolestaan saa kaikesta -20% alennuksen, ja kampanjasivulle pääset tästä*. Minä tilasin itselleni testiin tämän Samsøe & Samsøen vaaleanpunaisen neuleen ja nämä Vagabondin nilkkurit.

Morsiamen hääaamu

Olisi ihana kirjoittaa tähän, että "hääaamu valkeni hyvin nukun yön jälkeen...", mutta ei, edellinen yö ei ollut hyvin nukuttu ei sitten ollenkaan. Nukuin häitä edeltävä yönä tuskin silmäystäkään, unta olen saanut ehkä tunnin. Minua ei stressannut eikä jännittänyt, mutta kävin tahtomattani mielessäni yöllä läpi kaikki hetkiä joita tulisin seuraavana päivänä kokemaan... Kun näen sulhasen ensimmäistä kertaa, kun näen äitini, kun kävelemme äitini kanssa kohti alttaria ja sulhasta. Ja niin edelleen. Yritin laskea yöllä jopa lampaita, mutta siinä vaiheessa kun mielessäni muodostamalle lammaskedolle tuli juoksemaan morsiuspukuinen nainen, meinasin ruveta jo nauramaan että ei ole tosi. Huonosti nukuttu yö ei jaksanut kuitenkaan stressata minua, olinhan ennenkin jaksanut hyvin lyhyillä yöunilla. Olimme viettäneet yön kaasojeni kanssa hotellissa ja suuntasimmekin hyvissä ajoin aamupalalle, joka ei tosin tälle morsiammelle maistunut ollenkaan, vaan tyydyin juomaan lähinnä appelsiinimehua jotain energiaa saadakseni. Alkoihan se jännitys tulla...


Aamupalan jälkeen kävelin hotellilta kaunistautumaan Sokos Hyvä Olo Ouluun, jossa olin aiemmin samaisena viikkona käynyt jo sävyttämässä hiuksiani ja laittamassa ripsienpidennykset ja rakennekynnet (ripsiä on yhä edelleen lähes kuuden viikon jälkeen jäljellä ja kynnet täysin moitteettomat tosin vain pahasti ylikasvaneet allekirjoittaneen laiskuudesta johtuen). Hiuksia sävytettiin yhtä astetta tummemmiksi, sillä aurinko oli kesällä vaalentanut väriä ja tukkani näytti ennen sävytystä mitään sanomattomalta. Hiukseni olen jo pari kertaa sävyttänyt hellävaraisella kiiltokäsittelyllä Tiina V.:n käsittelyssä ja olen ollut tosi tyytyväinen. 

Kätevää, kun Sokoksella kaikki kaunistautumiseen tarvittavat palvelut ja tuotteet saa saman katon alta. Minut meikkasi Maisa, ja olin tosi tyytyväinen lopputulokseen. En meikkaa normaalisti kovin voimakkaasti, joten en halunnut meikin olevan liian voimakas nytkään, vaan halusin näyttää kyllä näyttävämmältä mutta myös itseltäni. Tässä Maisa onnistui mielestäni tosi hyvin. Maisa kävi myös puolestani valitsemassa minulle myymälän puolelta peitevoiteen ja puuteripaperia, sillä kysyin neuvoja millä tuotteilla pystyisin pitämään helposti punoittavan nenäni kurissa hääpäivänä. Sokoksella onkin se iso etu moniin muihin kauneushoitoloihin verrattuna, että heiltä löytyy tuotteita kymmeniltä, todennäköisesti jopa sadoilta meikkimerkeiltä, sillä harvoinpa ne parhaat tuotteet on vain yhdeltä tuotemerkiltä.


Kauniin kampaukseni puolestaan loihti Sirpa ja siitäkin tuli erittäin mieluisa. En halunnut liian tiukkaa kampausta vaan ennemminkin rennon. Olin varannut myös kaasoilleni ajat pikakampauksiin Sokos Hyvä Oloon. Puolen tunnin pikakampaus maksaa vain 25 euroa ja molemmat kaasoni sai tuossa ajassa todella kauniit kampaukset. Myös perheeni kävi samassa paikassa kampauksissa ja meikeissään, ja olikin mukava kun kaikki mahtuivat samaan paikkaan. Kaikki oli tyytyväisiä lopputuloksiinsa ja kehuivat Hyvä Olon väkeä niin mukaviksi - allekirjoitan! 


Kaunistautumisen jälkeen harjoittelimme vielä viimetipassa äitini kanssa alttarille kävelyä kauppakeskus Valkean käytävää pitkin ennen heidän kampaus- ja meikkiaikojaan. Nappasimme sitten kaasojen ja kuvaajan kanssa välipalaksi Jungle Juice Barin smoothiet, joka oli koostumukseltaan juuri sopiva saadakseni sen kurkusta alas. Pureskeluhommiin minusta ei tuossa vaiheessa olisi ollut. Kukkakimppu kouraan vielä Sokos Herkun kukkakaupasta ja olimme valmiita lähtemään vaatteiden vaihtoon takaisin hotellille.


Kauniista hääpuvustani tulen kirjoittamaan vielä ihan oman postauksensa, mutta sen verran voin sanoa että katselen pukuani yhä ihan sydänsilmäemojina. Hotellilla jännitys alkoi tiivistyä, kun hetki jolloin näkisin tulevan aviomieheni ensimmäistä kertaa alkoi lähestyä. Aikataulullisista syistä halusimme ottaa first look kuvat ennen kirkkoa, sillä olisi tuntunut typerältä jättää vieraat odottelemaan kirkon jälkeen sitä kun me ollaan kuvattavana ja meillä oli vihkiminen muutenkin jo melko myöhään kun se oli vasta kello 16. 

Hääpuku sujahti päälle ilman isompia ongelmia ja morsian alkoi olla valmis kohtaamaan sulhonsa.


Morsiammen meikki ja kampaus toteutettu yhteistyössä Sokos Hyvä Olo Oulun kanssa.

Kuvat Elisa Kaurala

INSTAGRAM @LINDAKAUP

© Lindsay's Diaries. Design by Fearne.