Kuvia kotoa

Tällä viikolla en olekaan tänne blogiin ehtinyt. Töissä on ollut kiireistä ja olen ollut melko väsynyt työpäivien jälkeen. Orastavaa flunssaakin on ollut havaittavissa, mutta toistaiseksi ei ole iskenyt päälle vielä kunnolla. Hyvä niin, sillä flunssalle ei tosiaankaan olisi nyt aikaa. Yleensä minä olen aina ensimmäisenä flunssainen jos on jotain flunssaa liikkeellä, mutta tänä vuonna olen syysflunssalta säästynyt. Voisikohan aamuisilla marjasmoothie c-vitamiinipommeilla olla vaikutusta asiaan. Meillä on marjoja pakkasessa enemmän kuin ikinä: mustikoita, puolukoita, viinimarjoja ja mansikoita. Ainoastaan viimeisimmät on kaupasta ostettuja, ja kaikki muut itse kerättyjä! Näillä ehkä selvitään talven yli.

Eilen meillä oli siivouspäivä. Käytiin ostamassa ihan uusi imurikin, vanha saa lentää vauhdilla roskiin. Meillä on siivouksessa työnjako aina sama: poikaystävä imuroi ja minä moppaan ja pyyhin pölyt. Minä olen meidän taloudesta se sottaisempi osapuoli ja poikaystäväni se siivompi, ja saan siitä kyllä välillä kuullakin, heh. Hän on myös omaksi epäonnekseen parempi silittämään, ja minä katselinkin sujuvasti vierestä kun hän silitti meidän uutta verhoa ikkunaan. Vanha keltasävyinen verho tuntui liian värikkäältä näin syksyllä ja talvea vasten ja googlettelin Marimekon kankaita, että mistä pyytäisin äitiä meille verhon ompelemaan. Oikeastaan tämä yksi ja ainoa kangas tällä hetkellä miellytti, klassinen unikko hieman modernimmassa kuosissa. Tiesin tämän olevan livenä tosi kiva, sillä missäpäs muualla on samanlainen verho kuin äidilläni kotikotona. Sieltähän ne omat sisustusinspiraationi monesti kumpuavat. No verhon kanssa ei mennyt nappiin ensimmäisellä kerralla, koska en ollut jaksanut mittanauhan kanssa mitata korkeutta. Minä googlasin vanhan Vallilan verhomme netistä ja katsoin, että jaahas se  on 240cm, joten tarvitaan saman mittainen tästäkin. Kun tämä unikkoverho oltiin ensimmäistä kertaa silitetty ja aseteltiin sitä ikkunaan, väänsin melkein itkua kun huomasin että sehän on tietenkin 10cm liian lyhyt. Olin googlaillessa onnistunut katsomaan Valillalta vain 240cm verhoja, kun niitä tosiaan oli myös 250cm koossa. Laiskuudesta sakotetaan... No ei muuta kuin verho alas ja vein sen seuraavana päivänä ompelimoon, meillä kun ei ompelukonetta ole.  No nyt on verho ikkunassa, ja tykätään siitä kovasti. 

Nappailin muitakin kuvia täältä kotoa olohuoneesta. Sisustuspostauksia kysellään usein ja pitäisi kuvata loputkin tästä asunnostamme, enhän minä ole teille vilauttanut kuvia makuuhuoneesta tai keittiöstä ollenkaan? Rakastan tätä meidän nykyistä kotia, viihdytään täällä ja yleensäkin tällä asuinalueella ihan mielettömän hyvin. Eilen kun ajeltiin sitä imuria ostamaan, ajettiin vanhan asuntomme ohi ja poikaystävä kysyi että tuleeko haikeat fiilikset. Oli helppo vastata, että ei todellakaan, en jotenkin edes muista meidän asuneen siellä. Vaikka vanha asuntommekin oli kaunis ja siellä jokainen pinta itse valittu, ei siitä voi oikeastaan puhua samana päivänä tämän nykyisen kotimme kanssa. Olen tosi onnellinen että keväällä laitettiin töpinäksi ja ostettiin tämä asunto, vaikka en ollut siinä edellisessä asunnossa vielä kahtaa vuotta asunutkaan. Ei ole kaduttanut hetkeäkään!

Miten teihin iskee tämä klassikkojen klassikko eli unikkokuosi hieman mordenimmassa muodossa? :)


10 kommenttia

  1. Siis en vaan tajua miten jollain voi olla noin hyvä maku! Ja jotenkin ihmeellisesti kulta ja hopea on onnistuneesti yhdistetty! Bravo! Oispa meilläkin tämän näköistä 😀

    VastaaPoista
  2. Voi vitsit, kiitos paljon, olipa mukava kommentti :) Sisustaminen on ollut aina lähellä sydäntä, se tulee verenperintönä. Ja minusta messinkiä ja hopeaa voi väreinä yhdistää ihan huoletta, en halua valita joko tai, sillä tykkään kummastakin. Tosin messingistä ehkä hieman enemmän, mutta liian suurena määränä se ei minusta toimi.

    VastaaPoista
  3. Kaunis sisustus:) Mukava olisi nähdä enemmänkin, kuin myös Rovaniemen "koti kodistasi".
    Kiitos, terveisin Lisbet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Lisbet :) Yritän kuvailla lisää sisustusjuttuja mahdollisimman pian, ja ehkä taas joskus myös Rovaniemeltä :)

      Poista
  4. Ihanalta näyttää ja toi verho toimii tosi hyvin kun tuo vähän extraa muuten vaaleeseen ja hillittyyn tyyliin! I like :) Meillä on näköjään samoja lemppareita, erityisesti rakastan noita Artekin tyynynpäällisiä ♡
    Täällä on kans tuskailtu verhojen kanssa. Ei yllättäen kauppojen stardardimitat sovi sitten yhtään, vaan joko ne on reippaasti liian pitkiä tai näyttää samalta kuin nilkat paljaaksi jättävät housut :D Yhdet verhot lyhennettiin jo itse sopiviksi, mutta koko kangas oli venynyt pesussa läpeensä niin kieroksi ja muodottomaksi, että vaihtoon saivat lähteä... Päätettiin sen episodin jälkeen teetättää Eurokankaassa uudet. Kangasta ei tietenkään löytyny tarpeeksi varastosta, joten nyt vaan ootellaan kärsimättömänä että ne joskus valmistuu. Että osaakin olla vaikeeta!! :D

    Teillä taitaa olla aika huikee huonekorkeus kun pitää olla 250 cm verhot? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta myös! En ole koskaan oikein ollut sellaisten yksiväristen valoverhojen, tai miksi niitä ikinä kutsutaankaan, ystävä, vaan verhona on yleensä ollut joku tällainen isompi kuosi, vähän niinkuin taideteoksena :) Artekin seeprakuosi on aivan minun lemppari, olisipa kiva saada siinä kuosissa joskus jotain isompaa. No haaveilla saa :) Huonekorkeus meillä on varmaankin sitten 255-260cm, sillä tuo verhotanko on kuitenkin lähes ihan katonrajassa :)

      Poista
  5. Teillä on kauniin näköistä, ihanan avaraa ja raikasta. Verhot ovat upeat! Hyvin samanlainen sisustusmaku on itsellänikin, esillä ei tarvitse olla liikaa tavaraa, vain ne sillä hetkellä eniten silmää miellyttävät koriste-esineet. Olen seurannut blogiasi jo hyvän aikaa, ikinä vain ei tule jätettyä kommenttia... Ehkäpä ryhdistäydyn tässä. Mutta kiitos kivasta blogista, tänne on aina mukava tulla. ��
    -Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Avaruus on valoisuuden rinnalla juuri se mistä tässä asunnossamme eniten varmasti tykkäänkin. Tosi kiva Piia että innostuit nyt kommentoimaan, on aina mukava kuulla että siellä on pidempiaikaisia lukijoita ja vielä saada teiltä kommentteja! :)

      Poista
  6. Onko Sisu Onnin pentukaveri? :D Kai Sisustakin tulee esittelypostaus? Hän on niin hellyttävä :D

    VastaaPoista
  7. Ihana koti! Paljon herkullisia yksityskohtia ja hyvin olet tosiaan onnistunut yhdistämään eri metallien sävyjä, itse vasta kasailen rohkeutta sitä varten. :)

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät kovasti päivääni! Otan ilolla vastaan sekä risut että ruusut! :)

INSTAGRAM @LINDAKAUP

© Lindsay's Diaries. Design by Fearne.