Pääsiäinen

Paljon on tapahtunut sitten viime postauksen, josta on vierähtänyt taas luvattoman kauan aikaa. Asuntokaupat rullasi nopeammin kuin osasin uneksiakaan ja sain asunnosta tarjouksen pian ensimmäisen näytön jälkeen. Tarjous oli minulle tarpeeksi hyvä, joten päätin hyväksyä nopean tarjouksen heti - mitä sitä turhaan odottelemaan! Meillä oli uusi asunto jo valmiiksi katsottuna ja myös sen kaupoista on sopimus tehtynä. Virallisesti kaupat tehdään huhtikuun puolella, mutta jos mikään ei mene pieleen, asutaan me jo toukokuussa uudessa ihanassa kodissa aivan upealla sijainnilla. En malttaisi odottaa! Asunto johon muutamme on tosi uusi, mutta ihan pientä pintaremonttia tehdään siihen silti ennen muuttoa. Haluan asunnon olevan täydellinen ja lattian muokkaus on tietenkin helpointa asunnon ollessa tyhjillään. Remonttiajatuksista ja asunnon osotosta ylipäänsä lisää tuonnempana, tehdään kuitenkin ne lopulliset kaupat ensin! :)

Pääsiäislomille päästiinkin lähtemään sitten kevein ja iloisin mielin. Tein viime viikolla erikoista työviikkoa ja pääsin torstaina jo yhdeltä töistä. En suinkaan siksi, että olisin tehnyt jotenkin lyhemmän päivän, vaan siksi että menin jo viideksi töihin. Viideksi. Torstaina töiden jälkeen olinkin ihan tööt, mutta onneksi minun ei tarvinut tälläkään kertaa olla kuskina. Pääsiäislomalla toimin muun muassa hiihdonopettajana kuudelle espanjalaiselle, osallistuin pilkkikisoihin huonolla menestyksellä, etsin ja söin äitini ja siskoni piilottamia Kinder-munia (niin mikäs se minun ikä olikaan?), leivoin ensimmäistä kertaa pavlovaa, moottorikelkkailin ja paistoin makkaraa mökkimme laavulla. Täydellistä rentoutumista ja pään tyhjentämistä, juuri sitä mitä tarvitsinkin. Tunnelmia pääsiäisestämme postauksen kuvissa.

Asunnon myyntiä

Heippa, pitkästä aikaa! Viime aikoina on pitänyt kiirettä, eikä postauksien teolle ole ollut aikaa. Aion kyllä parantaa tapani, ja valon lisäännyttyä inspiraatio bloggaamiseen on kyllä korkealla! Instagramissa minua seuraavat (@lindakaup) tietävätkin hieman viime viikkojen puuhistani. Viime viikon perjantai oli varmasti elämäni raskain päivä, silloin saatoimme isin viimeiselle matkalleen. Asiaa ei vieläkään oikein ymmärrä, vaan yhä edelleen asia iskeytyy aina yhtäkkiä vasten kasvoja. 

Tällä viikolla olin keskiviikosta perjantaihin Helsingissä työreissulla. Keskiviikko aamuna taksissa lentokentältä satuin Instagramista bongaamaan, että Aarikalla on Vallilassa pop up outlet avoinna. Työpäivän jälkeen suunnistimmekin siskoni kanssa sinne, kun kerrankin satuin olemaan paikalla oikeaan aikaan. Aarikka on perinteisiä suomalaisia merkkejä ja tuttu minulle lapsuudenkodistani. Monille on varmasti merkiltä tuttuja ainakin puiset tontut, mutta merkillä on paljon ihania sisustusjuttuja myös muihin vuodenaikoihin. Itse löysin outletista kuvassa näkyvän kynttilänjalan, keltaisen tuikun ja tarjottimen reilulla alennuksella. Kuvan emeraldin vihreä Iittalan Kastehelmi tuikku on myös uutuus, ja kyseinen väri viehättää minua tällä hetkellä kovasti!

Tämä meidän kaunis kotimme on itseasiassa tällä hetkellä myynnissä. Moni varmaan ihmettelee miksi, sillä vastahan minä tämän ostin. No elämäntilanteiden muututtuessa, isommalle olisi tällä hetkellä tarvetta, sillä haluaisimme asunnon jossa on vierashuone. Ja tämä nykyinenhän on paperilla vain minun, joten totta kai poikaystävänikin haluaisin ostaa oman, meidän yhteisen. Jos suinkin olisi mahdollista pitäisin tämän asunnon itselläni sijoituskohteena, mutta valitettavasti uuden asunnon rahoittamiseen on tästä ihanuudesta suurella haikeudella luovuttava. Jos siis olet vailla kaunista, valoisaa ja tilavaa kaksiota Oulun paraatipaikoilta, kurkkaa asunnon esittely täältä! :) 

Something to cheer me up

Varmoja kevään merkkejä on lisääntynyt valo ja edulliset tulppaanit kaupoissa. Viime viikonloppuna heräsin kumpanakin aamuna kahdeksalta, normaalisti nukkuisin viikonloppuna ainakin kymmeneen. Unet eivät viime aikoina toki ole olleet siitä parhaimmasta päästä, mutta tällä kertaa osasyy aikaiseen heräämiseen on varmasti lisääntynyt valo. Sunnuntaina kerkesin jo ajatella tovin sängyssä pyörittyäni, että "jes, tänään tuli pitkät yöunet!", mutta vilkaistessani puhelimen näytöltä lukemat 08:47 saatoin todeta valon huijanneen minua. 

Viime viikolla hain lähi-Siwasta Zalandolta vastaanottamani paketin. Paketin sisältö oli erittäin mieluisa, juuri tähän kevään tuloon sopiva. Uusi pieni kevät-/kesälaukkuni, Furlan ihastuttava Metropolis Mini* hennon vaaleanpunaisessa sävyssä Magnolia. Laukku on varmasti monille tuttu useista blogeista, sillä tämä söpöliini on ihastuttanut minun lisäksi monet muutkin. Itseasiassa olen tilannut saman laukun itselleni vuosi sitten juuri tässä samassa värissä Galeries Lafayetten sivuilta, mutta laukkua jäi saamatta koska luottokortin varmennuksessa oli jotain häikkää, eikä tilaus onnistunut millään vaikka lähettelin useita meilejä kyseisen firman asiakaspalveluun. En voi muuten suositella kyseisiä nettisivuja, sillä asiakaspalvelun taso oli melkoisen kehnoa, eikä englannin kielen taito parhaimmasta päästä... Olin myös hilkulla ostaa laukun, eri sävyssä tosin, viime kesänä Pariisin outletista, mutta kun reissulta oli kotiinviemisinä jo kaksi laukkua, päätin olla "viisas" ja jättää laukun ostamassa. Noh, siitä saakka laukku on kummitellut mielessäni. Tässä se nyt kuitenkin vihdoin on!

Mitä tykkäätte uudesta laukustani?

Tiesitkö tätä minusta?


1. Jos ajelemme poikaystäväni kanssa autolla esimerkiksi mökille, havainnoi poikaystäväni autosta kaikki mahdolliset jutut, kun taas minä en huomaisi karhuakaan ennen kuin se oli aivan tien vieressä. Harva se kerta on pellon (ei onneksi tien!) laidassa seisoneet hirvet ja tiellä juoksevat ketut menneet tältä tytöltä ohi, ja ollaan eräänkin kerran palattu takaisin, jotta minäkin näkisin eläimen. Ei tarvi varmaan ihmetellä miksi poikaystävä haluaa yhteisillä retkillämme olla aina ratissa...

2. Marley and Me on kamalin koskaan katsomani elokuva. Elokuva kertoo kultaisennoutajan elinkaaresta ja osuu aivan liian lähelle omaa elämää, kun meille tuli minun ollessa kolmevuotias ensimmäinen koira ja en muista lapsuuttani ennen Olli-koiraa. Olli on kirmannut sateenkaaren päällä jo useamman vuoden, mutta tuo elokuva toi kyllä kaikki muistot mieleen ja itkin suunnilleen viimeisen tunnin vuolaat kyynelnorot poskilla. En katso uudestaan.

3. Minulla on edelleen isot etuhampaat, mutta pienenä hampaani olivat lisäksi etunevat kuten pupujussilla. Ennen kuin minulle vaihtui pysyvät hampaat, löin maitohampaani useampaan otteeseen ja lopulta maitohampaani olivat mustat. Onnistuin lyömään hampaani autonoveen, tekemään kuperkeikan unissani sängystä lattialle ja kerran myös koira tölväisi isolla ja raskaalla kepillä hampaisiini. Tästä johtuen pelkään aina eniten esimerkiksi liukkaalla kävellessä että kaadun ja lyön juurikin hampaani!

4. Tämä on varmaan kyllä tosi yleinen tapa, mutta en yksinkertaisesti pysty nukkumaan ilman huulirasvaa huulissa. Salillakin joudun käymään pukukopista hakemassa huulirasvan jos olen unohtanut rasvata huulet ennen treeniä sillä muuten en pysty keskittymään mihinkään. Välillä tämä riippuvuus ärsyttää, sillä olen joutunut ties kuinka monta kertaa ostamaan uuden ylimääräisen huulirasvan kun olen unohtanut huulirasvan kotiin.

5. Toinen asia mistä olen riippuvainen on korvatulpat ja se ärsyttää edellistä kohtaa vieläkin enemmän. Muutama kesä sitten oli heinäkuu todella kuuma ja makuuhuoneessa oli parvekkeen ovi pidettävä yön auki, jotta pystyi edes jotenkuten nukkumaan. Koska parvekkeen alla oli kohtuu vilkas pubi, oli pakko pitää korvatulppia jotta pystyi nukkumaan. Korvatulpista en sen koommin ole päässyt eroon ja minua häiritsee nykyään jopa kellon tikitys tai muut hiljaiset äänet. Vinkkejä korvatulpista vierottumiseen?

6. Sisälläni asuu pieni amis ja minusta on jopa hauskaa jos talvikeleillä auton perä lähtee hieman luisumaan liipissä. Äitini auto on takavetoinen ja vieläpä automaattivaihteinen, joten sillä näitä ilon hetkiä tulee ihan vahingossa :D

7. Ja taas autoiluun liittyvää. Olen kertonut täällä aiemminkin, että olen kova laulamaan (huom. en hyvä), mutta autossa se korostuu entisestään. Autossa istuessa tunnen pakonomaista tarvetta laulaa jotain, ja jokin aika sitten huristellessani ruokaa hakemaan, lauloin esimerkiksi Leevi and the Leavingsin Sopivasti lihava -kipaleen kertosäettä niin että varmaan naapuriautoihinkin kuului. Raukat.

8. Vaikka olen tunnetusti kova herkuttelemaan ja syöminen on yksi intohimoni (heh), minulle ei juuri koskaan tule sitä kuuluisaa nälkäkiukkua. Vaikka voisi kuvitella että minä olisi juuri se pahin nälkäkiukkuilija! Pystyn helposti olemaan syömättä pitkälle iltapäivään ilman äksyyntymistä. Poikaystäväni taas on ihan eri maata, ja esimerkiksi reissuissa minun pitää jatkuvasti tarkkailla että eihän nälkä ala lähestyä sillä muuten ei hyvä heilu! Tosin jos olen sekä väsynyt että nälkäinen niin saattaa minusta siinä tilanteessa silloin tällöin ;)

PS. Edellisen postauksen alennuskoodi on voimassa vielä tämän viikonlopun!

INSTAGRAM @LINDAKAUP

© Lindsay's Diaries. Design by Fearne.