Fiilis!

Minulla on tällä hetkellä todella hyvä fiilis - tosi hyvä fiilis urheilusta! Kun muistelen vuosi sitten taaksepäin, voin sanoa olleeni melkoisessa rapakunnossa. Nyt vuoden jälkeen on ihan älyttömän hienoa huomata oikeasti kehittyneensä. Jutut, jotka ovat ennen olleet mahdottomia tai sitten olen onnistunut niissä vuosia vuosia sitten alkavat onnistua. Viime vuonna kun jännitin hauista, ei siinä kohtaa missä kuuluisi olla hauis tapahtunut värähdystäkään. Nykyään kun jännitän hauista, tuntuu siellä ihan oikea lihas! Vaikka olen nuorenakin urheillut paljon, ei minulla koskaan ole ollut mitään kunnollisia lihaksia vaan olin rakenteeltani solakka. Vuosi sitten haaveilin myös ojentajapunnerruksien teosta. En ollut tuolloin koskaan saanut tehtyä yhtään edes naisten ojentajapunnerrusta. Tänään jumpassa tein kaikki ojentajapunnerrukset, jotka jumppaan kuului, mikä oikeastaan olikin inspiraatio tähän postaukseen. Se vaan on niin mahtava fiilis kun huomaa kehittyneensä. Parempaa fiilistä saa hakea kyllä pitkään. Vuosi sitten tein myös olohuoneen lattialla sillan, ja se tuntui todella tukalalta. Olen nuorena harrastanut harraste mielessä voimistelua ja ollut suht notkea, joten tämä harmitti kovasti. Toki yhä olen kaukana silloisesta notkeudesta, mutta nykyään sillan teko onnistuu suhteellisen helposti ja spagaattiin pääsen kohtuu helposti.


Koen että suhtautumiseni urheiluun on nykyään hieman muuttunut. Ennen suuntasin salille suurimpana päämääränä ulkonäön muokkaaminen. En usko, että tuo päämäärä pidemmän päälle kantaisi ainakaan omalla kohdallani kovin pitkälle, sillä en kuitenkaan ole niin ulkonäkökeskeinen että se ainoana motivaattorina toimisi. Toki yhä yksi motivaattoreistani on näyttää paremmalta ja kiinteämmältä, mutta nykyään minua puskee enemmän liikkeelle ne onnistumiset ja kehittyminen. On ihan parasta huomata, ettei se jumppa joka ennen oli hurjan raskas tunnukaan enää niin pahalta ja jaksan vetää sen täysillä loppuun saakka. Tai kun pystyy lisäämään salilla reippaasti painoja entisiin verrattuna ja tehdä toiston loppuun saakka.

Minulla päättyy tämän viikon sunnuntaina sopimukseni SATS:ille ja aion vaihtaa takaisin Liikuntakeskus Hukkaan, joka on Oulun varmasti parhain ja monipuolisin sali. Uuden salikortin ajattelin hommata kuitenkin vasta ensi viikon lopulla, sillä minulla on ensi viikon torstaina tentti, johon alkuviikosta pitäisi sitten lukea töiden jälkeen.

Täksi vuodeksi olen asettanut itselle muutamia tavoitteita urheilun saralla. Ensimmäiseksi haluaisin saada miesten ojentajapunnerruksen. Tuo on itselleni todella haastava liike, sillä vastahan minä opin ne naisten versiot! Alasmeno punnerreksessa onnistuu jo, mutta alhaalta takaisin ylös pääsy ei vielä onnistu. Toisena tavoitteena olisi saada edes yksi leuanveto. Leuanvetoja olen kyllä joskus saanut, mutta silloinkin ihan vain pari. Yksikin leuanveto olisi siis suuri saavutus.

Minkälainen suhtautuminen teillä on urheiluun? Mikä teitä motivoi palaamaan salille ja lenkkipolulle yhä uudestaan?

-Linda

14 kommenttia

  1. Mulla liikunta on ollut ihan lapsesta asti elämäntapa, ehkä siksi ei koskaan ole ollut sen suurempia motivaatio-ongelmia. Oli mulla toki muutama vuosi välissä, kun en pelannut korista ja en ollut vielä löytänyt "omaa paikkaa salilta", mutta nyt viime vuosina olen löytänyt taas oman juttuni! Eli salia, koripalloa ja lenkkeilyä sopivassa suhteessa :)

    Eiköhän se yksi leuka pian mene, niissä kehittyy tosi nopeasti jos vaan jaksaa treenata! Mä tein viime kesänä just ja just sen yhden, nyt on parhaimpina päivinä mennyt 6 putkeen. Tsemppiä treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin olisi voinut kuvitella olevan elämäntapa, sillä ikävuodet 6-18 tuli urheiltua aikalailla läpensä eri harrastusten parissa. Mutta sitten urheilu jäi, kun ei ollut enää "pakko" mennä harkkoihin. Minulla pitäisi ehdottomasti olla tuollaisia sitovia harrastuksia, joiden harkkoihin pitää mennä ja niihin oli aina kiva mennä :D

      Kiitos kovasti rohkaisusta, ehkäpä se leuka joskus vielä onnistuu ;)

      Poista
  2. Vitsi miten kiva fiilispostaus :) Mullakin on sellainen ihan uusi olo liikunnan suhteen meneillään. Edelleen ajattelen paljon ulkonäköä, mutta nyt on myös ihan oikea pystymistavoite olemassa: se puolimaraton ja vielä suht hyvällä ajalla. Tavoitteen lisäksi motivoi sekin, että olen vaihtanut lajeja melkein kokonaan: jumpista tavoitteelliseen juoksuun ja punttiksesta vain yhteen BodyPumpiin viikossa. Kaikkein parasta on jooga, johon olen hurahtanut täysin! Jee hyvä me!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä kovasti treenaamiseen! Minullakin olisi tavoitteena juosta puolikas uudelleen tänä vuonna, mutta saa nähdä miten polvet kestävät... Minäkin olen hurahtanut BodyBalanceen ja uudella salilla aion kokeille myös joogaa! :) Haluan saada notkeuden ja liikkuvuuden takaisin!

      Poista
  3. Kiva fiilistelyjuttu! :) Paras motivaattori on juurikin oma kehitys ja se, että haluaa kehittyä! Olen myös ottanut enemmän tavoitteita urheilupuolelta kuin ulkonäköpuolelta. Ulkonäkö on sitten kiva plussa päälle ;) Oletko kokeillut leukoihin kuminauhaa? Itse harjoittelin sen avulla + niin, että hyppäsin ylös ja laskeuduin hitaasti jännittäen alas. Kyllä ne siitä kehittyy yllättävän nopeasti! Mutta myös lähtee nopeaa... Sain ennen joulua kevyesti kolme leukaa ja joululoman jälkeen en yhtäkään! :D Nyt siis kova tsemppi päällä taas leukojen suhteen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ulkonäkö on kiva plussa päälle, mutta hyvinvointi se tärkein :) Meidän salilla ei ole kuminauhoja tarjolla, en tiedä onko uudella salilla...Pitää alkaa tosissaan treenaamaan noita leukoja :)

      Poista
  4. Mikä on miesten/naisten ojentajapunnerrus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, perinteisesti nimitän näitä näin :D Eli naisten on polvet maassa tehty ja miesten päkijöillä tehty :)

      Poista
  5. Minä käyn salilla kolmesti viikossa ja parasta on, kun on paljon tyytyväisempi peilikuvaansa. Ei näy enää löllöä siellä ja täällä, vaan kauttaaltaan kiinteä kroppa. :D Muutenkin tulee hyvä mieli, kun on liikkunut. Kaikista vaikeinta on saada itsensä sinne salille. Mutta onneksi ei yksin tarvitse käydä tahtojen taistelua, porukassa on tulee lähdettyä helpommin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, itse en voi sanoa kroppaani vielä kiinteäksi, mutta lihasta on selvästi tullut! Nyt sulatellaan sitten sitä rasvaa pois ;)

      Poista
  6. Nähdäänpäs sitten Hukassa! ;)

    VastaaPoista
  7. Hyvä postaus! Itsekkin olen huomannut, että nykyään urheilen lähinnä hyvästä olosta! Ja mitä leuanvetoihin tulee, harmittaa kun keväällä ja kesällä olin huippukunnossa ja sain helposti kymmenen leuanvetoa... Nykyään menee vain muutama... Enää ei vain aika tunnunriittävän treenaamiseen niin paljon kuin haluaisi :-D

    VastaaPoista
  8. Itsellä samanlainen suhde urheiluun - en ole niin ulkonäkökeskeinen, että se riittäisi motivaattoriksi. Nimenomaan hyvä olo ja jaksaminen vievät minut sinne salille, ja ihan uskomatonta miten pienestäkin treenistä saa energiaa! Ja tosi hyvät noi tavotteet (Y) Pitäs varmaan iteki ottaa tuo leuanveto tähtäimeen! :)

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät kovasti päivääni! Otan ilolla vastaan sekä risut että ruusut! :)

INSTAGRAM @LINDAKAUP

© Lindsay's Diaries. Design by Fearne.