Miami Dolphins, number one!

Reissumme loppupuolelle olimme varanneet jo hyvissä ajoin Suomesta käsin liput amerikkalaisen jalkapallon NFL otteluun Miami Dolphins vs Atlanta Falcons. Arvaatte varmaankin kumman idea tämä oli ;) Minulla ei ollut kyseisen lajin säännöistä mitään hajua, joten googlasin ne päivää ennen, jotta tajuaisin edes jotain ottelusta. Itse en ollut ottelusta alunperin mitenkään superinnoissani, sillä laji ei ollut tuttu, mutta olin toki halukas lähtemään mukaan peliin. Olin kuullut että fiilis stadionilla on huikea, kuten se Amerikassa on oikeastaan joka lajissa.


Meillä oli auto vuokralla tuona päivänä ja lähdettiinkin hyvissä ajoin ajamaan kohti Sun Life Stadiumia, joka sijaitse noin 30 minuutin ajomatkan päässä Miami Beachiltä. Emme olleet ottaneet oikestaan mitään selvää esimerkiksi parkkeeraamisesta, mutta kaikki meni onneksi ihan hyvin. 


Noin puolituntia ennen pelin alkua, alkoi satamaan ihan kaatamalla. Eteenpäin ei nähnyt juuri ollenkaan ja kaikkialla lainehti. Voitte varmaan kuvitella, että fiilis ei ollut ihan huikea siinä vaiheessa, kun oli lähes litimärkä :D 


Noin puolituntia ennen pelin alkua, alkoi satamaan ihan kaatamalla. Eteenpäin ei nähnyt juuri ollenkaan ja kaikkialla lainehti. Voitte varmaan kuvitella, että fiilis ei ollut ihan huikea siinä vaiheessa, kun oli lähes litimärkä :D Onneksi kuitenkin sade lakkasi hieman ennen pelin alkua ja päästiin seuraamaan pelin alkutunnelmia auringon pilkistäessä pilvien välistä.


Ottelun aluksi laulettiin tietenkin yhdysvaltojen kansallislaulu ja kentälle oli ihmiset erivärisissä paidoissa muodostaneet yhdysvaltojen lipun.


Katsojia pelissä on yli 70 000! Ihan mieletön määrä. Ja voi veljet kuinka fanaattiasia nuo jenkit onkaan. Enpä ole koskaan ollut urheilutapahtumassa, jossa kannatettaisiin ja hurrattaisiin noin paljon omalle joukkueelle. Lähes jokaisella oli päällä joko fanipaita tai vähintään lippis ja me erotuttiinkin helposti muista tavallisissa vaatteissamme. 


Miami Dolphins joukkueella on myös kuuluisa cheerleadingjoukkue. Itse toivoin kovasti, että pelissä olisi ollut niitä oikeita cheerleadereita, jotka tekisi stuntteja, mutta nämä cheerleaderit vain tanssi. Ei muuten oltu näitä cheekkuja valittu tanssitaidon perusteella, vaan joidenkin ihan muiden avujen... ;D


Minä en tosiaan vielä päivää ennen peliä tiennyt lajista yhtään mitään, mutta peliä seuratessa totesin sen olevan melko mielenkiintoista. Välillä tuli hetkiä, jolloin peli ei tuntunut etenevän mihinkään ja oli hieman tylsää, mutta aivanhan siinä itsekin innostui hurraamaan ja tekemään aaltoja muiden mukana jännimmissä kohdissa :D Pelin puolivälissä olinkin tosi harmissani, kun minulla ei ollut omaa fanilippistä! Miami Dolphinsin kannatusbiisi on soinut täällä meillä kotonakin, että ehkä minussa syttyi pieni jenkkifutisfani, haha!


Oli kyllä siistiä päästä kokemaan jotain todella erilaista ja vaikken lajista juuri mitään tiennytkään, oli ottelu kokemuksena tosi kiva! Miami Dolphins meni vielä ottamaan voiton, joten kotiyleisö oli aivan villinä. 

-Linda

3 kommenttia

  1. Jenkkifutis ei oo itellekään tuttu laji, mutta en pistäisi pahakseni päästä sitä joskus paikan päälle seuraamaan! Ihan täysi unelmien täyttymys toki olisi NHL-matsi. :)

    VastaaPoista
  2. Itellekin laji oli ihan vieras, kunnes olin 2010 vaihdossa Jenkeissä niin se kyllä tuli tutuksi ja kova fanitus tarttui ;) Olis kyllä siistiä päästä noin isoa matsia seuraamaan livenä :)!

    VastaaPoista
  3. Minäkään en ole koskaan käynyt isoissa urheilutapahtumissa tai edes isoissa konserteissa, joten tällaiset ulkomailla aika ex tempore -käydyt seikkailut on olleet ihan mahtavia! Olin Chicagossa katsomassa korista ja Antwerpenissä Lady Gagan keikalla kummassakin kavereiden mukaanvetämänä ja ne on jääneet niin mieleen! :) Kivaa että teidänkin tuli mentyä! Joskus se on vain parempi raahautua muiden, varsinkin puolison, mukana epätavallisempiinkin paikkoihin, voi saada elämyksiä! :)

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät kovasti päivääni! Otan ilolla vastaan sekä risut että ruusut! :)

INSTAGRAM @LINDAKAUP

© Lindsay's Diaries. Design by Fearne.