mitä kuuluu urheilurintamalle?

Pidempään blogiani lukeneet muistavat alottaneeni alkuvuonna kovalla innolla elämäntaparemontin osa 563. Alkuvuodesta päivittelin useammin kuulumisia liikuntojen ja syömisten saralla, mutta sitten nämä postaukset jäivät. Postaukset eivät loppuneet siksi, että urheilu olisi loppunut. Minusta tuntui, että fitness-, bodaus-, laihdutus-, treenaus-, elämäntaparemontti-, you name it, blogeja oli jo ihan tarpeeksi ja sitä toitotettiin joka tuutista. Fitness kun on nyt THE thing to do. Minä kun en missään nimessä tähdännyt minnekään fitnessin kisalavoille, ehei. Tavoitteenani oli alunperinkin saada tähän löysään kroppaan hieman lihaksikkaampia muotoja ja voimaa, kiinteytyä ja saada urheilusta sellainen luonnollinen osa arkea sekä parantaa ruokailutottumuksia.


Nyt seitsemän kuukauden jälkeen on varmaan ihan paikallaan kuitenkin hieman päivittää tietoja, että kuinkas sitten kävikään. No ihan hyvin kävi, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Urheilu on ollut mukana koko vuoden ja koko vuonna on vain kaksi viikkoa, jolloin en ole urheillut laisinkaan. Toisena olin kipeänä ja toisena reissuissa. Kesän tullen niin minulla kuin monella muullakin, on urheilujen määrä laskenut, mutta myös kesällä olen käynyt vähintään sen kaksi kertaa viikossa salilla nostamassa puntteja. Tästä saavutuksesta olen oikeastaan aika ylpeä, sillä muina vuosina minulla on aina tullut pitkiäkin, jopa kuukausien kestoisia katkoksia urheiluun, mutta tänä vuonna niin ei ole ainakaan vielä käynyt. Voisi siis melkein jo sanoa, että urheilusta on tosiaan tullut osa elämää. Olen suurimmaksi osaksi käynyt tekemässä nimenomaan punttitreeniä ja aerobinen on jäänyt sitten vähemmälle. Tuota aerobista pyrin nyt lisäämään mukaan.

Minua harmittaa suuresti, ettei minulla ole tammikuun lähtötilanteesta kuvia. Tarkoitus oli ne kyllä ottaa, mutta ne aina jäi. En voi sanoa laihtuneeni, mutta kyllä niitä tavoittelemiani lihaksikkaita muotoja on tullut ja kiinteytymistä hieman siis tapahtunut. Tammikuussa kun jännitin hauistani en tuntenut sitä ollenkaan, mutta nyt kun jännitän hauistani huomaa kädessä jo selvästi tapahtuvan jotain, ja lihasten rajat kuultaa. Tammikuussa ei ollut puhettakaan, että olisin saanut edes yhtä ojentajapunnerrusta, edes naisten, ja nyt niitä menee muutamia ihan helposti. Jonkinlaista kehitystä on siis selvästi tapahtunut ja suunnan voi sanoa olevan oikea.


Suurin ongelma minulla on yhä ruokavalio. Herkkuja kun tulee syötyä yhä aivan liikaa ja ruuan terveellisyydessä on vielä paljon parannettavaa. Ruokailurytmi on sen sijaan päivätyöni ansiosta parantunut ja arkisin tuleekin syötyä se 4-5 kertaa päivässä. Viikonloput ovat taas ihan oma lukunsa... Olen kuitenkin sitä mieltä, etten halua alkaa kieltämään itseltäni mitään. Sitä on kokeiltu ja se ei toimi minulla sitten ollenkaan. "Kaikkea kohtuudella" voisi olla mottoni ruokailussa, mutta tuo kohtuun tuntuu olevan minulle välillä hieman hämärä käsite... Ruokailuun on siis ehdottomasta alettava kiinnittää paremmin huomiota, jos haluan päästä eroon rasvasta lihasten päältä. Paljon on siis työtä vielä edessä.

-Linda

2 kommenttia

  1. Munkin pitäis kyllä tuohon ruokavalioon alkaa kiinnittämään taas enemmän huomiota...kesällä se on etenkin niin hankalaa! Mutta oon aina ollu just sitä mieltä, että kaikkea kohtuudella ja herkkuja saa syödä! :) pitää sitä nautiskellakin elämässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kesällä on niin paljon houkutuksia! Mutta oon kanssasi täysin samoilla linjoilla, elämästä pitää nauttia myös sen ruoan muodossa!

      Poista

Kommentoimalla piristät kovasti päivääni! Otan ilolla vastaan sekä risut että ruusut! :)

INSTAGRAM @LINDAKAUP

© Lindsay's Diaries. Design by Fearne.