Kun Femtolasik laserleikkaus ei mennyt kuin Strömsössä

Nyt ajattelin jakaa täällä omia tähän astisia kokemuksia silmien laserleikkauksesta Femtolasik menetelmällä. Kuten otsikosta jo huomaa, niin minun kohdallani kaikki ei mennyt ihan nappiin. 

En ehtinyt juurikaan jännittää laserleikkausta, sillä alkukesästä mielessä pyöri lähinnä työjutut ja muutokset sillä rintamalla, mikä oli varmasti hyvä. En jännittänyt juurikaan vielä sinä päivänä kun leikkaus oli, jännitys hiipi vasta kun olin lääkäriasemalla ja istuin tuolissa odottamassa hoitajan haastattelua. Hoitaja kyseli muutamia peruskysymyksiä ja antoi minulle nestemäistä rauhottavaa, jonka tunsin aluksi hieman rauhoittavan, mutta kun makasin leikkaustuolissa oli kyllä kaikki vaikutus kaikonnut. En minä nyt missään paniikissa ollut, mutta olo oli epämukava kuitenkin.

Laserleikkaus tapahtui kahdessa osassa. Ensin silmään tehdään läppä molempiin silmiin. Tässä vaiheessa tuli ensin tuijottaa suoraan vihreää valoa, jonka jälkeen silmä tuli rentouttaa eikä valoa saanut enää seurata. Tämä silmän rentona pitäminen oli yllättävän vaikeaa. Toisessa vaiheessa lääkäri siirtää tehdyn läpän syrjään ja tapahtuu varsinainen laserointi, joka tuntuu puhallukselta silmässä. Tässä vaiheessa tuli myös ensi katsoa kohti valoja, mutta siinä vaiheessa kun läppä siirretään syrjään ja laserointia tehdään et näe mitään. Nämä itse toimenpiteet eivät sattuneet missään vaiheessa sillä silmä aluksi puudutettiin, mutta oli se kuitenkin todella epämukavaa. Ei kuitenkaan niin epämukavaa, että jättäisin siitä syystä laseroinnin käymättä. Ikävin vaihe laseroinnissa oli silmäluomien levittimien laittaminen, joka pikkuisen sattui ja sai silmät vuotamaan vettä. Koko toimenpide oli ihan parissa minuutissa ohi, joten sen epämukavan olon kyllä kesti.

Leikkauksen jälkeen minut talutettiin toipumishuoneeseen, sain silmiini silmätippoja ja päähän aurinkolasit. Silmäni vuosivat tässä vaiheessa niin pahasti, että en juurikaan voinut silmiä aukaista. Sain vähän syötävää ja juotavaa, mikä oli mukavaa kun en ollut aamulla juurikaan syönyt. Hoitaja kävi luonani ahkeraan ja lisäsi aina tippoja silmiini kun sitä toivoin. Ehkä noin puolen tunnin jälkeen lääkäri otti minut taas vastaan ja tarkasti silmäni, että onhan läpät hyvin paikoillaan ja onko silmissä kaikki ok. Silmissäni oli kaikki kunnossa ja sain lähteä kotiin toipumaan. Soitin kuskini hakemaan minut ja ajoimme apteekin kautta kotiin. Leikkauksen jälkeen aloitetaan viikon mittainen antibiottitippa- ja kortisonitippakuurit ja kosteuttavia tippoja tuli laittaa joka tunti tai useamminkin. Tippojen laittaminen ensimmäisenä päivänä oli hankalaa yksin, ja minulla olikin äitini kaverina viikonlopun, kun mieheni oli poissa. Kotona menin heti makoilemaan sillä silmäni vuosivat yhä ja nukahdinkin hetkeksi. Silmien vuotaminen kesti ehkä kolmisen tuntia, jonka jälkeen pystyin jo pitämään silmiä auki ja näkö oli sellainen, että pärjäsin ilman laseja. Kävimme illalla jo lähikaupassa pienen mutkan, joten laserleikkauksen jälkeen pystyy toimimaan kohtalaisesti hyvinkin pian. 

Mutta sitten siihen mikä leikkauksessa meni vikaan. Seuraavana aamuna herättyäni näköni oli kyllä selkeästi parempi mitä se oli ollut ennen leikkausta, mutta kaukana täydellisyydestä. Olin lukenut kokemuksia Femtolasikista ja moni sanoi näön olevan hyvä jo samana iltana. En heti huolestunut vaan ajattelin, että ehkä tilanne korjautuu parissa päivässä. Minulla oli leikkauksesta noin neljän päivän päästä kontrollikäynti lääkärillä ja hänen kysyttään mikä oli olo, sanoin että kaikki muu on hyvin, mutta en vain näe tarpeeksi hyvin. Kontrollissa ilmenikin, että jostain syystä minulle oli jäänyt kumpaankin silmään noin -1.0 ja molempiin myös hajataittoa. Lääkäri ei osannut sanoa tälle mitään syytä, ja tämä ei missään tapauksessa olekaan normaalia, vaan yleensä se näkö on paljon nopeammin hyvä. Tämä totta kai turhautti aika paljon, sillä laserleikkaus maksaa melko pitkän pennin niin olisin toki halunnut näöstäni myös täydellisen heti. Tilanteeni otettiin kuitenkin hoitoon tosi hyvin ja minulle varattiinkin uusi ilmainen kontrollikäynti kuukauden päähän ensimmäisestä. Toisessa kontrollikäynnissä näköni oli parantunut etenkin vasemmassa silmässä ja siinä oli enää -0.5 eikä hajataittoa enää ollenkaan. 

Tilanne on tällä hetkellä se, että pystyn kyllä olemaan ilman laseja, mutta näköni ei missään tapauksessa ole täydellinen. Minulla on kolmas kontrolli nyt elokuun lopulla, jossa näön muuttumista tarkkaillaan taas, että onko se parantunut. Mikäli minulle jää silmiin häiritsevästi miinusta ja hajataittoa, tehdään minulle suurella todennäköisyydellä uusi leikkaus, joka kuuluu siis takuuseen. Ja tämän totta kai haluan, sillä kyllähän minä siitä olen maksanut, että sen täydellisen näön saisin. 

Silmien kuivuminen on yksi mahdollinen haitta mikä leikkauksesta tulee ja sitä olen jonkin verran kokenut. Eniten kuivutta on ehkä öisin, jos herään keskellä yötä niin silmät saattavat tuntua kuivalta ja jos käyn silloin wc:ssä yleensä lisään silmiin tippoja. Muuten kuivuuden kanssa ongelmia ei ole ollut, mutta käytän silmätippoja joka päivä vähintään aamuin ja illoin.

Vaikka omalla kohdallani ei vielä ole saatu täydellistä lopputulosta leikkauksessa, en silti voi sanoa ettenkö suosittelisi leikkausta. Leikkauksien onnistumisprosentti on kuitenkin todella korkea ja tämä oma tilanteeni on harvinainen, vaikka harmittava onkin. Ja kuitenkin jo nyt näköni on sellainen etten laseja tarvi ja se on helpottanut elämää tosi paljon. Odotan kuitenkin jo mahdollista toista leikkaus, jotta näkö vielä tarkentuisi.

Onko sinulle tehty tai oletko harkinnut silmien laserleikkausta?



Syksy saa tulla



pipo Samsøe Samsøe  // nahkatakki Samsøe Samsøe // tunika Marimekko // farkut Levi's
huivi Samsøe Samsøe // neule Samsøe Samsøe // kengät Samsøe Samsøe // reppu Marimekko


Tänä vuonna nautittiin täällä Suomessa ihanasta hellekesästä! Tai ne nautti, jotka nautti. Minulta meni heinäkuun helteet melkeinpä kokonaan ohi töissä, ja töiden jälkeen sitten en enää jaksanut juurikaan lämmöstä nauttia. Ja kun helteitä oli kestänyt muutaman viikon, olin jo kyllästymiseen saakka kuullut valitusta kuinka helle saisi jo loppua! Minun puolesta helteet saisi vaikka joka vuosi jatkua toukokuun alusta elokuun loppuun, sillä kaikilla loma ei satu heinäkuulle, ja nytkin itse pelkäsin että meidän lomalle helteet jo kaikkoaa, mutta onneksi mekin ehdimme osamme saada. 

Nyt täällä pohjoisessa on ilmat jo selkeästi viilenneet ja helteet tuskin enää palaavat. Tuntuu pitkän hellejakson jälkeen hassulta kun kaapista pitäisikin alkaa kaivaa pitkiä housuja jalkaan ja takkia päälle. Mutta oikeastaan olen kyllä sitä mieltä, että syyspukeutuminen on kivempaa kuin kesäpukeutuminen kun saa harrastaa sitä kuuluisaa kerrostamista. Onnistuin löytämään Helsingin Sokokselta ihanan Tiger of Swedenin pitkän villaisen pooloneuleen alesta, joten syysvaatekaapin kokoaminen on jo aloitettu. Kuvan inspiraatiokollaasista minulla onki monta osaa jo valmiina vaatekaapissa kun tuli se nahkatakkikin vihdoin ja viimein löydettyä, mutta korkeapohjaiset valkoiset tennarit ovat kutkutelleet mielessä jo tovin, mutta mietin lähinnä tarvinko tosiaan vielä yhtiä tennareita. No en varmasti tarvi, mutta en kyllä voi kehuskella läheskään aina tarpeeseen ostavani. Eilen ostin myös kollaasin vaaleanpunaisen pipon, joka on aivan ihana! Harkitsen jo saman ostamisessa myös toisessa värissä... Marimekon mustavalkoinen unikko iskee minuun todella kovasti, ja voisin osaa kyseisessä kuosissa kaikki tuotteet. Kävin kokeilemassa pitkää takkia liikkeessä joka jäi kaihertamaan mieltä, mutta hinta oli sen verran korkea etten millään raaskinut sitä ainakaan vielä ostaa. 

Oletko sinä innoissasi syyspukeutumisesta vai toivoisitko hellemekkokelien jatkuvan?

Vuosi naimisissa - mikä on muuttunut, mitä on tapahtunut?

Vietämme tänään paperihääpäivää. Minä en näitä hääpäivien nimityksiä muista, piti ihan googlettaa, mutta netissä oli jopa kiistelyä onko se ensimmäinen hääpäivä nyt vain paperia vai pumpulia. Mennään paperilla tällä kertaa.

Yksi useimmiten kuultu kysymys vuoden aikana on ollut se, että mikä nyt on muuttunut, kun ollaan menty naimisiin. Vaikka varmasti olen viljellyt tuota samaa kysymystä itsekin, niin onhan se typerin kysymys ikinä. Miksi jonkin pitäisi muuttua häiden jälkeen? Varmasti moni muu naimisiin mennyt on kanssani samaa mieltä, että ei se naimisiinmeno mitään muuta, varsinkin kun tässä ollaan yhdessä oltu jo melkein vuosikymmen, niin eiköhän sitä jo tiennyt millaisen aviopuolison sitä saa. Emme me menneet naimisiin, jotta jokin muuttuisi, vaan luodaksemme liitollemme niin sanotusti viimeisen sinetin. Ainoa asia minkä voin sanoa muuttuneen on sukunimeni, jonka opin kutenkin yllättävän nopeaa. Uusi sukunimi on entistä paljon lyhyempi ja onkin ihanaa kun allekirjoitus on nykyään niin helppo kirjoittaa, heh. 

On ollut myös hauska seurata muita vuosi sitten naimisiin menneitä kavereita ja tuttuja somesta ja muualta, sillä todella monelta on tullut tässä viimeisen puolen vuoden aikana iloisia perheuutisia. Sehän onkin hyvin perinteinen kaava, että ensin mennään naimisiin ja vuoden sisään voidaan jo odottaa perheenlisäyksen olevan tuloillaan. Lapsien saaminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys ja jotenkin tuntuu, että nykypäivänä lapsettomuutta on ihan hirveän paljon, joten olen ollut todella onnellinen kaikkien perheuutisten puolesta. Itse olen ihme ja kyllä säästynyt perheenlisäyskyselyiltä häiden jälkeen, ehkä ihmiset alkavat olemaan tietoisempia siitä ettei niitä lapsia tosiaankaan vain tehdä ja tuollaisen kyselyt voivat olla jollekin todella herkkä aihe, vai olenko itse sitten tehnyt selväksi ettei asia ole meillä vielä ajankohtainen. Minä itse en kyselyistä loukkaannu, mutta mikäli tilanne olisi se että perheenlisäystä olisi toivottu jo tovi, niin varmasti voisi mielipide olla toinen

Tämä kulunut vuosi on ollut "tasaisimpia" vuosiin, ja hyvä niin. Viime vuosi jäi päällimmäisenä mieleen häistä ja sitä edeltävä sitten surullisemmista tapahtumista, joten tälle vuodelle en kaivannutkaan sen suurempia mullistuksia vaan nimenomaan tasaisuutta. Toki paljon ihania ja mahtavia juttuja on tähänkin vuoteen mahtunut, esimerkiksi alkuvuoden häämatka Karibian risteilyineen ja jalkapalloreissu Madridiin. Niin, ja tämä upea helteinen kesä! Ja ehkä nyt viime ajoilta päällimmäisenä minun työpaikan vaihto. Työnantaja pysyi yhä edelleen samana, mutta siirryin tehtävässäni astetta isompaan yksikköön, mikä olikin toivottu ja ihan mahtava muutos. Ja vielähän tässä on monta kuukautta tapahtua vaikka ja mitä, mutta pelkkää positiivista tilauksessa myös loppuvuodelle, kiitos!

Mutta tiedättekö mikä on ollut kaikista tylsintä naimisiinmenossa? No se, etten saa enää osallistua häävieraana kimpunheittoon! 

Kuva Elisa Kaurala

Turku-Hyvinkää-Helsinki-Kotka-Mikkeli-Raanujärvi

Kolmen viikon loma alkaa olla lopuillaan. Lomaviikot ovat hurahtaneet tuttuun tapaan ohi vauhdilla, ja paljon on ehtinyt tapahtua. Olemme olleet kotona yötä viimeksi kolme viikkoa sitten, ensimmäisen lomaviikon jälkeen kävimme vain nappaamassa hieman lisää tavaraa mukaan ja suuntasimme mökille. Kamera on pysynyt tiiviisti laukussa koko loman, mutta puhelimeen on jonkin verran tallentunut hetkiä lomalta.

Heti perjantaina kun lomamme alkoi, starttasimme auton ja huristelimme Turkuun juhlimaan ystäväni häitä. Jouduimme käyttämään auton juuri ennen lähtöä vielä ilmastointiremontissa, mutta onneksi ilmastointi saatiin kuntoon sillä mehän oltaisiin muuten kyllä läkähdytty autoon. Oli mukava käydä Turussa pitkästä aikaa ja oltiinkin jo suunniteltu että Tintåån pitää päästä syömään! Olin jo vuosia halunnut testata Tintån kuuluisan pizzan joka sisältää päärynää, homejuustoa ja karamellisoitua pähkinää, mutta ikävä kyllä jouduin pettymään ja annoskateus iski. Maku oli todella mieto ja mieheni sisäfilevarras voitti 10-0. Minun pizzakokeilut menee yleensä aina metsään ja tästä lähtien taidankin pysytellä taas hetken tutuissa ja turvallisissa vaihtoehdoissa. Ystäväni häät oli tosi hauskat oli huippua bilettää pitkästä aikaa vanhojen ystävien kanssa.


Turun jälkeen suuntasimme pariksi yöksi ystävien luo Hyvinkäälle. Hyvinkäällä otimme vain rennosti, söimme hyvin, kävimme uimassa ja nautimme ystävien pihasta. Tämän hellekesän aikana on muuten noussut melkoinen pihakuume, mutta ehkä siitä lisää toisten. Hyvinkäältä jatkoimme matkaa Helsinkiin, jossa majoituimme uudistetussa Sokos Hotel Presidentissä. Ensimmäisenä päivänä turreilimme oikein kunnolla ja hyppäsimme extempore kauppatorilta sight seeing kierrokselle lähisaaristoon. Oli mielenkiintoista nähdä Helsinkiä ja lähisaaria mereltä käsin. Helsingin reissun oikeastaan ainoa tavoitteena oli päästä ensimmäistä kertaa maistamaan Helsingin jäätelötehtaan kuuluisia jäätelötötteröitä, ja olivathan ne yhtä isoja ja hyviä kuin olin kuullutkin! Harmitti vain että ehdin maistaa vain yhtä makua. Ja miksi ihmeessä Helsingin jäätelötehtaalla ei ole kioskia keskustassa?

Helsingissä meillä ei ollut sen kummempia suunnitelmia pikavisiitillemme, vaan kiertelimme siellä täällä ja nautimme auringosta ja lämmöstä. Tuntui ihan kuin olisi ollut ulkomailla kun oli niin lämmintä ja Helsinkihän on kaupunkina niin erilainen kuin mikään muu kaupunki Suomessa. Kävimme muun muassa lounaalla ja drinkeillä Löylyssä ja kävelemässä Kaivopuiston rantaa. Shoppailtua ei juurikaan tullut sillä mitäänhän en tarvi, mutta yhden villapaitalöydön tein Sokoksen alesta. Meille on muuten muodostunut jo tavaksi tilata Helsingissä Woltilla ruokaa hotellihuoneeseen, kun onnistumme aina väsyttämään itsemme päivällä jo niin ettei illalla jakseta enää lähteääkään mihinkään syömään, heh.



Helsingistä ajelimme vielä perjantaina Kotkaan tätini luo, jossa olikin Meripäivät. Kotka oli kaunis veden ympäröimä kaupunki ja oli hauska pitkästä aikaa nähdä tätiäni. Kotkasta jatkoimme seuraavana päivänä kesän toisiin häihin Mikkeliin, jossa oli taas erittäin kauniit ja mukavat häät. Vielä on tälle kesää yhdet häät tiedossa ja olen jo nyt varma, että niistä tulee myös upeat!

Ensimmäinen lomaviikko meni siis häähumussa ja Etelä-Suomea kierrellen ja oltiinkin sunnuntaina täysin valmiita siirtymään rauhallisempaan lomanviettoon mökille. Täällä ollaankin nyt sitten oltu viimeiset kaksi viikkoa. Ensin saimme mökille muutamia ystäviä ja oli ihan huiput kolme päivää huikealla porukalla! Lämpömittarissa oli joka päivä +30 astetta ja nautittiinkin säistä täysillä yömyöhään asti! Helsingistä mieheni osti minulle kuvan kelluvan yksisarvisen, joka onkin ollut koko kesän paras ostos ja joka oli etenkin noina päivänä kovassa käytössä. Melkein meinasi yksisarvinen jo tuulen mukana kerran karatakin, kun ukkosen tuoma tuulenpuuska lennätti sen kaiteiden yli kaislikkoon, johon se onneksi tarttui. 

Ystäviemme lähdettyä tuli mökille puolestaan minun perhettäni, ja viime viikonloppuna pyöräilimme myös 40km matkan meidän mökiltä mieheni mökille. Takalisto ja alaselkäni huusi tämän koitoksen jälkeen hoosiannaa, mutta tulipahan tehtyä! Tämä viimeinen lomaviikko ollaankin vain nautittu olostamme ja katsottu EM-kisoja ja minä siinä sivussa uudelleen SKAMia. Vaikka lomailua voisi jatkaa varmaan loputtomiin, ainakin tuntuu siltä, niin töihin paluu ei tällä hetkellä tunnu myöskään ollenkaan pahalta kun loma on ollut niin onnistunut. Ja seuraavaan lomaan onkin vain alle kaksi kuukautta ja silloin koittaakin lomareissu!

Joko teillä on lomat ohi? Mikä oli loman kohokohta?


Laiskiaisbloggaajan paluu

Heipähei, pitkästä aikaa. Täällä sitä ollaan lomanvietossa mökillä, kuvin mukaisissa maisemissa. Tauko venähti taas viikosta kuukauteen ja kuukaudesta melkein kahteen. Tauon aikana mietin jo monesti, että nytkö se tuli, blogini päätepiste siis. Kaukana ei kyllä oltu. Mietin mistä ihmeestä taion tälle harrastukselle enää aikaa, kun kesällä ja lomallakaan ei sitä tunnu löytyvän. Talvella valitan pimeyttä kun ei ole valoa kuvata, mutta vuoden valoisimpana aikana en taas saa mitään aikaiseksi. Tauko lähti silmien laserleikkauksesta (josta oma postaus tulossa) ja sen jälkeen pian sainkin tiedon uudesta työpaikasta ja työpaikan vaihto tapahtuikin melko nopeaan tahtiin. Uusi työ vei mehut, mikä minulla käy aina kun vaihdan työtehtävää tai -paikkaa. Siihen päälle vielä lamaannuttava hellekeli niin avot! Uudessa työpaikassa ehdin olla kolme viikkoa ennen loman alkua, ja nyt on kolmen viikon lomasta viimeinen viikko meneillään. Jatkoin siis samalla työnantajalla yhä edelleen, jotan siitä syystä myös lomat säilyi. Kamera ei ole käyny lomalla kädessä kertaakaan, mutta puhelimeen on tallentunut räpsyjä loman ajalta, joita ajattelin seuraavassa postauksessa tulla jakamaan. 

Mutta tässä sitä taas ollaan. Näpyttelemässä kuulumisia täällä. Vaikka aikaa ei tunnu löytyvän, että voisin blogia säännöllisesti päivittää, ei välttämättä edes pientä hetkeä joka viikko. Tai vaikka löytyisikin en välttämättä saa mitään aikaiseksi, niin jätetään se blogin lopullinen kuoppaaminen taas ainakin hetkeä myöhemmäksi. Sillä minne muualle minä inspiraatiopuuskissani näitä höpinöitäni kirjoittelisin, instagram kun ei ainakaan toistaiseksi tunnu tuota blogin jättäämää aukkoa paikkaavan. Loppuviikosta tulossa ainakin postausta ensimmäisestä vuodesta rouvana.

Joten täällä ollaan taas, onko siellä enää ketään?


INSTAGRAM @LINDAKAUP



Tämä sivusto käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa. Selaamalla sivustoa hyväksyt niiden käytön. Lisätietoja täällä.
© Lindsay's Diaries. Design by Fearne.