Missä pihistän, mihin panostan?


Niin Laura kuin Jonnakin kirjoitti viime vuoden loppupuolella postauksen aiheella mihin panostan, missä pihistän? Muistan kirjoittaneeni aiheesta vuosia sitten, kun sain opiskelijana usein kyselyjä, että milläs rahalla sitä oikein pystyy opiskelijana kolmeksi viikoksi Yhdysvaltoihin matkustamaan. Nyt kun olen jo työelämässä, ajattelin että aiheesta olisi kiva kirjoittaa uudelleen.

Missä sitten pihistän?

Kampaamo- ja kosmetologikäynnit. Minulla on tällä hetkellä oma hiusväri päässäni, eikä minun olen tarkoituskaan värjätä hiuksiani enää. Tämä tarkoittaa sitä, että minulle riittää hyvin jos käyn noin kolmesti-neljästi vuodessa vaan tasoittamassa latvat. Kosmetologilla on käynyt vain alle yhden käden sormien verran, mikä nyt en tiedä onko se niin hyvä asia, sillä voisihan sitä kasvojen ihoon panostaa hieman enemmänkin. Ripsipidennyksiä minulle ei ole, eikä rakennekynsiä. En yksinkertaisesti raaskisi laittaa lähes satasta kuukausittain ripsiin, vaikka ne kuinka arkea helpottaisi!

Auto. Auto on tällä hetkellä pakollinen paha, ilman ei yksinkertaisesti pärjäisi kun töihin on jollain päästävä. Mutta kun jouduimme toisen auton ostamaan, ostimme parin tonnin pienen Fiatin.. Sillä periaatteella, että kunhan se käynnistyy ja liikkuu. Ja "ykkösautommekin" on perus Opel. Usean kymmenen tuhannen autoon tuskin raaskisin rahaa laittaa, ellei sitten tule sitä kuuluisaa lottovoittoa.

Kodin tekstiilit. Näissä ehkä haluaisin panostaa, mutta toistaiseksi en ole sitä tehnyt. Lakanamme on ihan H&M, Ikea, Jysk kamaa, eli parin kympin settejä. Joitain lahjaksi saatuja kalliimpia settejä löytyy. Toistaiseksi en vain ole raaskinut laittaa yhteen pussilakanasettiin kolmenumeroisia summia tai maksaa pyyhkeistä monia kymppejä.

Alkoholi. En tykkää alkoholista, en yksinkertaisesti vain pidä sen mausta. Tai no tykkään tosi harvoista. Muutaman kerran vuodessa saatan juoda pari siideriä, mutta yhtä hyvin pärjään esimerkiksi Pepsi Maxilla. Minulla kalliit shampanjat ja viinit menee ihan hukkaan, sillä niille nyrpistän vain nenääni.


Mihin panostan?

Koti. Vietän kotona todella paljon aikaa, ja minulle on tosi tärkeää että koti on sellainen jossa viihtyy. Muutimme nykyiseen asuntoomme reilut 1,5 vuotta sitten, ja olen nauttinut joka hetkestä. Uudehko asuntoyhtiö, jättimäiset ikkunat merinäköalalla, valoisa ja tilava olohuone - tällaiseen ei meillä olisi pääkaupunkiseudulla varmasti koskaan rahaa, joten siitäkin syystä pysymme mielummin täällä pohjoisessa. Tarkoituksena on pikkuhiljaa päivittää huonekalujamme aikaa kestäviin klassikoihin, monet valaisimemme kun sitä on jo. Yhden lempimerkkini Artekin slogan "buy now, keep forever" on sellainen, jota itsekin haluaisin toteuttaa vieläkin enemmän. En sano, ettemmekö koskaan tulisi ostamaan enää huonekaluja esim. Ikeasta, mutta kyllä ne haaveet ja toiveet on siellä laadukkaissa aikaa kestävissä klassikoissa skandinaavisiltä merkeiltä. En tykkää ostaa mitään tyhjänpäivästä tilpehööriä, vaan panostan sisustusesineissäkin mielummin aikaa kestäviin juttuihin. Suomalaiset merkit, kuten Marimekko, Iittala ja Aarikka ovat lähellä sydäntä.

Urheiluharrastus. Tämä on asia missä ei mielestäni kannata koskaan pihistää, sillä harrastuksia parempaa panostuspaikkaa ei taida ollakaan. Ennen kävin kuntosalilla Liikuntakeskus Hukassa, joka on ehdottomasti Oulun monipuolisin kuntosali, mutta myös kallein. Nyt kun käyn TFW-salilla, on se vieläkin kalliimpi, mutta maksan tuon suolaisen hinnan mielelläni asiasta, joka pitää kuntoani yllä ja josta olen innostunut.

Matkustaminen. Uudet kokemukset, elämän suola. Matkustaminen ei ole halpaa hommaa, mutta sellainen asia mistä en koskaan haluaisi tinkiä. Joka vuosi on päästävä vähintään kerran reissuun, mielellään jopa parikin kertaa. Emme kuitenkaan koskaan valitse sitä kalleinta luksusmajoitusta, vaan pyrimme löytämään mahdollisimman hyvän hinta-laatusuhteen.

Asusteet. Tämä käsittää nyt lähinnä laukut ja kengät, sillä koruja en oikeastaan käytä. Laukuissa olen jo pidempään panostanut (ainakin toivottavasti) laatuun määrän sijaan, tokikaan noiden laukkujen överikalliit hinnat ei mitenkään päin pelkästään laadulla selity, eikä tätä laukkuharrastusta voi mitenkään järjellä edes selittää. Kengissä en panosta monien satojen eurojen designer tuotteisiin, sillä toisin kuin laukut kengät kuluvat käytössä melko nopeaa. Kengissäkin panostan kyllä materiaaliin, ja ostankin vain ja ainoastaan nahkakenkiä.


Vähän sekä että...

Ruoka. Käymme mieheni kanssa viikottain ulkona syömässä tai haemme ruokaa mukaan. On ihana mennä kerran viikossa johonkin ulos syömään jotain sellaista, mitä en itse osaisi tehdä. Käymme kuitenkin harvoin missään kalliissa fine dining ravintoloissa, vaan yleensä tuo ulkona syöminen on esim. wingsejä. Olisi kiva sanoa että panostan ruokaan myös kotona, mutta ruokakaupassa katson usein tuotteiden hintaa, enkä yleensä nappaa sitä kalleinta juustoa tai jauhelihaa matkaani ja vain harvoin teemme mitään gourmet ruokaa kotosalla.

Takit. En ole se joka ostaa joka syksy uusimpien trendien mukaiset takit, joka seuraavan vuonna on jo poissa muodista, vaan panostan mielummin tässäkin niihin klassikkoihin ja hyviin materiaaleihin, jotka kestää vuodesta toiseen. Kaksi kunnon untuvatakkia, musta ja harmaa villakangastakki, yksi tekoturkis, niillä minä pärjään pitkälle. Edellinen untuvatakkini kesti käytössä viisi vuotta, ja oli sen jälkeen vielä niin hyvässä kunnossa että meni kaupaksi kirpputorilla hyvään hintaan.


Mihin sinä panostat, entä missä pihistät? Löytyykö listoiltamme samoja, vai oletko jossain asiassa täysin päinvastainen? :)

Minne katosi päivät

Tällä viikolla on päässäni soinut Scandinavian Music Groupin biisistä otsikon sanat. Sen enempää sanoja en kyseisestä biisistä osaakaan, ja luulin että se on Ultra Bran, kunnes googlasin. 

Joulu tuli, joulu meni. Samoin uusi vuosi. Ja nyt on loppiainenkin ohitettu, ja joulukoristeet revitty alas, vaikka vastahan ne vasta esille laitettiin? Kaupan alalla joulu on tietenkin kiireisimpiä sesonkeja, joten joulunalusaika meni todella nopeaa. Jouluna saimme nauttia neljän päivän jouluvapaista, mikä tulikin tarpeeseen kiireisen kuun jälkeen. Kävimme sekä mieheni perheen mökillä, että minun perheen luona Rovaniemellä. Jouluna tuli viihdyttyä lähinnä oloasussa ja villasukat jalassa, täydellistä sanoisin. Uutta vuotta juhlistimme myöskin pohjoisessa, kavereiden kanssa Ylläksellä. Mukavia reissuja kaikki, mutta kyllä se matkustaminen on myös voimia vievää.

Minulla on pian synttärit ja silloin starttaa viimeinen vuosi ennen kolmeakymppiä. Vielä ei mitään ikäkriisiä ole päällä, mutta saa nähdä tuleeko sellainen vuoden aikana. Ensi kuussa meille koittaa pitkään odotettu honeymoon Karibialle ja Floridaan, ja sitä reissua fiilistellessä kevät aikalailla meneekin. Kunnes taas huhtikuussa menemme Madridiin! Kevät menee varmaankin nopeaa, vaikka juuri nyt tuntuu ettei millään jaksaisi odottaa enää 40 päivää reissuun. 

Nämä kuvat löytyi kameran syövereistä. Epätoivoinen yritys ottaa asukuvia viimeisellä joululahjaostosreissulla. Aika nopsaa tuli turhautuminen ja kamera painui laukkuun. Ja alempi kuva upeasti valkoisesta joulusta Ylitorniolla.

Toivottavasti seuraava tauko ei veny taas melkein kuukauden mittaiseksi!

Neljä kuukautta rouvana


Tänään tulee kuluneeksi neljä kuukautta siitä kun tahdottiin. Materiaalia hääpostauksia varten olisi vielä paljon, ja todennäköisesti tulen tässä vielä häistä kirjoittelemaankin. Hääpostaukset loppuivat alkusyksystä kuin seinään, sillä ehkäpä siinä vaiheessa tuli jo pienoinen ähky. Nyt kun aikaa on kulunut muutama kuukausi, on taas kiva palata aiheen pariin. Sain kommenttiboksiini toiveen kirjoittaa yleisesti ajatuksia naimisiinmenosta ja ajattelin hieman jakaa nyt niitä. 

Olen aina halunnut naimisiin. Tai en nyt sillä tavalla kipeästi, että pakko päästä naimisiin hinnalla millä hyvänsä, mutta sillä tavalla, että jos tapaan ihmisen jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää, niin haluan mennä hänen kanssaan myös naimisiin. En kuitenkaan ole haaveillut mistään vaaleanpunahuuruisista prinsessahäistä, vaan hyvistä bileistä ystävien ympäröimänä. Olen siinä mielessä vanhanaikainen, että olen aina ajatellut, että ensin mennään naimisiin ja sitten hankitaan ne lapset. Tai saadaan, jos saadaan. Sillä lapsiahan ei tuosta noin vain hankita. Siksi ajattelenkin, että kun mennään naimisiin sitoudutaan siihen toiseen ihmiseen, kävi miten kävi. Jos haluamme lapsia, ja jos emme niitä jostain syystä tule koskaan saamaan, niin silti olen sitoutunut siihen toiseen ihmiseen. Välillä kun lukee niitä tarinoita, että se suhde onkin kariutunut siihen, kun ei saadakaan lapsia. Minä en halua, enkä missään tapauksessa usko, että meille kävisi näin. Meillä on niin mukavaa ihan kahdestaan. Ehkä jopa liian mukavaa, sillä en vielä edes tiedä haluanko koskaan lapsia, mutta se olisi aihe jo ihan toiseen postaukseen.

Meille häiden järjestäminen oli todella helppoa, sillä oltiin aikalailla kaikesta yhtä mieltä. Halusimme järjestää rennot bileet, pääpaino ystävissä, hyvässä ruoassa ja juomassa ja live-musiikissa. Mieheni antoi minulle aikalailla vapaat kädet esimerkiksi koristuksista, mutta hyväksytin kyllä kaikki aina hänellä. Äkkiseltään en muista mitään asiaa, mikä ei olisi mennyt läpi tai mistä oltaisiin jouduttu sen kummemmin edes keskustelemaan. Koristeissa mottomme oli, että mitä helpommalla sen parempi, ja kaikki menikin tosi kivuttomasti. Naureskelin Facebookin hääfoorumin jutuille, kun siellä moni morsian oli monia kuukausia ennen häitä ihan stressissä, että miten tässä kerkeään tehdä kaiken. No hyvin kerkeää, kun ottaa hieman löysemmin rantein. Me aloimme järjestää häitä hieman reilua vuotta aikaisemmin, mutta samat kekkerit olisi järjestänyt yhtä hyvin ihan vain parissa kuukaudessa. Häiden järjestämiseen ei todellakaan tarvitse vuosia ennakointia. Kun tärkeimmät asiat, eli kirkko, juhlapaikka, catering, valokuvaaja ja bändi on varattu, on juhlista mielestäni jo 90% järjestetty, ja kaikki loppu on ylimääräistä.

Vaihdoin naimisiin mennessä sukunimeni, mikä oli itselleni entuudestaan itsestäänselvyys, mutta ei sen vuoksi että niin kuuluisi tehdä. Vanha sukunimeni oli nykyistä kaksi kertaa pidempi, ja nykyinen sukunimeni harvinaisempi ja kauniimpi. Oikeastaan nimenvaihdokseen ei estetiikkaa kummempaa syytä ollut. Mikäli vanha sukunimeni olisi ollut mielestäni uutta nimeä harvinaisempi ja lyhyempi, olisin todennäköisesti jättänyt vanhan nimeni, eli ei siinä sen kummempaa. En siis ole sitä mieltä, että naisen kuuluisi automaattisesti ottaa miehensä nimi, vaan mennä siinäkin asiassa ihan fiiliksen mukaan. Sehän ei tee kenestäkään yhtään sen vähempää avioparia, jos parilla on eri sukunimet. Jotenkin kuitenkin ajattelen niin, että jos jompikumpi sukunimensä vaihtaa, on se nainen jonka kuuluu vaihtaa, enkä koskaan olisi pyytänyt miestäni ottamaan minun sukunimeä.

Vastaan mielelläni muihinkin häitä koskeviin kysymyksiin, joten jos teillä sellaisia on herännyt, niin laittakaahan niitä tulemaan kommenttiboksiin. Kysymyksestä riippuen voin vastata siihen ihan kommentilla, tai kokonaisella postauksella :)

Messinki ja hopea sulassa sovussa

Viime viikonloppuna jo kirjoittelinkin, että oli tarkoitus tulla näyttämään muutamia kuvia joita napsin meidän joulusisustuksesta. Meillä on tosi vähän varsinaisia joulukoristeita, vaan enemmänkin talvikoristeita. En hirveänä tykkää kerryttää kaappeihin mitään sesonkitavaraa vaan panostan enemmän ajattomiin sisustusesineisiin, mutta joulu on sellainen juhla, johon minäkin haluan jonkin verran panostaa. Eli jouluvaloja ja muutamia jouluisia koristuksia meiltä kyllä löytyy. Varsinaisia joulukoristuksia enemmän joulu näkyy meillä kuitenkin kynttilöiden määrässä. Kuten kuvista huomaa, punainen ei tässä huushollissa joulusisustukseen kuulu.


Monet tykkää sisustuksessa joko kullasta tai hopeasta - tai messingistä ja teräksestä, miten sen nyt haluaa sanoa. Minä tykkään molemmista! Messinki on jo pidempään ollut lempparini, mutta mielestäni hopea messingin rinnalla ei näytä ollenkaan pahalta, enkä siten siis ajattele etteikö näitä kahta saisi sekottaa. Jos kuitenkin tähän lisäisi vielä joulunpunaisen, olisi se mielestäni jo liikaa.

Tykkään sisustuksessa selkeistä linjoista, ja nämä Iittalan Nappula-kynttilänjalat kuvaa tyyliäni hyvin. Simppeleitä, mutta jotenkin tosi kauniita silti. Yllä olevan kuvan Aarikan puiset kynttilänjalat ovat  hieman koristeellisempia, mutta puu materiaalina on kaunis ja tasapainottava, ja sopivat siten mielestäni myös selkeälinjaiseen sisustukseen. Tv-tasolla oleva Aarikan seimi on muuten yhtä vanha kuin minä. Sesonkikoristeet voi siten kestää myös vuodesta toiseen :)


Millaisista joulukoristeista sinä tykkäät? Voiko sinun mielestä messinkiä ja hopeaa sekoittaa?

Joululahjoja - itselleni ja muille

Minun piti tulla teille näyttämään sisustuskuvia meiltä kotoa, kun viime viikonloppuna tuli laitettua joulua esille. Muistikortinlukija on kuitenkin temppuillut siitä asti kun sen pari kuukautta sitten ostin, eikä se nyt suostunut toimimaan ollenkaan. Joten pitänee käydä ensin vaihtamassa se uuteen, jotta saan kuvat koneelle.

Olen perinteisesti jakanut täällä joululahjavinkkejä ja omia toiveita, ja nyt viime postaukseen niistäkin tulikin toive. Ajattelin tarttua toiveeseen nyt heti, kun niistä voi vielä ehtiä saadakin inspiraatiota.


Laadukas oloasusetti olisi minun mieleen, sillä oloasut on varmasti käytetyimpiä asujani - siinä kun ei montaa sekunttia mene kun olen kotiovesta sisään astunut ja heittänyt päältä farkut pois ja vaihtanut rennompaa päälle. Samaan kategoriaan menee viime vuonna itse joululahjaksi saamani kollaasin Shepherdin tohvelit, ja ne ovat olleet käytössä tosi paljon! Tällaisen vilukissa on ihana talvipakkasilla työntää varpaat heti aamusta lämpöisiin tohveleihin. Laadukkaiden oloasujen lisäksi myös laadukas neule olisi ainakin minulle tosi mieluisa lahja. Niistä kun yleensä saa vähän pidemmän pennin pulittaa, joten oma neulevarastoni ei vielä mietänkään liiaksi ole kasvanut.

Tänä vuonna minun on ollut tosi vaikea keksiä itselleni toiveita, tai no vaikeaa se tuntuu olevan nykyään aina . Kun kaikkea on, ja sitä mitä ei ole, voin hyvin ostaa itsekin. Nyt kuitenkin parilla viime kerralla kun olen hiuksiani suoristanut, olen todennut suoristusraudan vetelevän viimeisiä. Myöskin fööni olisi uusimista vailla, sillä se on tippunut lattialle pariin otteeseen ja on vain ajan kysymys koska siitä lähtee iso palanen irti. GHD:n hiustenmuotoilusetti olisikin itselleni tarpeellinen.

Sisustuslahjat on sellaisia, joihin itse monesti luotan. Pienet design jutut on monesti sellaisia, että ne olisi kiva omistaa, mutta ei itse raaski vain ostaa. Esimerkiksi Iittalan Nappula-kynttilänjalat sopivat varmasti moneen makuun ja monikäyttöinen Design Letters muki hauska lahja. Mukia olen itse käyttänyt niin kukkaruukkuna, meikkisivellintelineenä kuin ihan mukinakin. Marimekon tasaraita trikoopussilakanasetti menee mielestäni jo melkeinpä luksuksen puolelle, ja toivonkin tuon setin löytyvän joskus myös meiltä.

Hajuvesi on vaikea lahja ostaa, sillä toisen makua on vaikea tietää. Kollaasin Hugo Bossiin The Scent olisi kuitenkin hajuvesilahjana melko varma valinta, sillä en ole kuullut vielä koskaan, että joku ei kyseisestä hajuvedestä tykkäisi. Mutta hajuvesilahjojen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä esimerkiksi itselläni jonkin asteinen hajusteyliherkkyys ja hajuveden valinta on tosi vaikea prosessi!


Linkit mainoslinkkejä.

INSTAGRAM @LINDAKAUP

© Lindsay's Diaries. Design by Fearne.